Vaikka enin osa ajastani Myanmarissa vierähti Pa-Aukin meditointikeskuksessa Mawlamyinessä, ehdin vähän myös kiertelemään maata. Vajaassa parissa viikossa muodostui selkeä, vaikkakin hutera käsitys: Myanmar on todella hurmaava, kaunis, helppo ja edullinen maa matkustaa.
Nyt sotilashallinnon aiemmin ylläpitämät matkustusrajoitukset ovat poistuneet ja monet uudet kohteet ovat turistien saavutettavissa julkisella liikenteellä.
Myanmariin on useita eri rajanylityspaikkoja Thaimaasta ja Intiasta. Sähköisen 28 päivän viisumin saa yhdessä päivässä netistä. Maahantuloni oli helppoudessaan jopa hieman erikoinen. Ylitettyäni Thaimaan Ranongin ja Myanmarin Kawhtaungin erottavan rajajoen ja hypättyäni maihin siellä ei ollut ketään vastassa. Olisin siis voinut vain lähteä talsimaan laukkuineni kaupungille.
Minun piti itse löytää viranomaisten pakeille hakemaan leimaa passiini. Tähän varmasti vaikutti se, että olin ainoa turisti paikallisia kuljettaneessaa pikkuveneessä.
Vaikka 28 päivää pidemmäksi ajaksi turistiviisumia ei myönnetä, ajan voi ylittää, kunhan maksaa lähtiessään kolme dollaria päivästä sekä lisäksi kolmen dollarin käsittelymaksun. Tämä kuumotti hieman, sillä en löytänyt asiasta virallista tietoa ja olin päättänyt luottaa matkablogeihin. Se oli myös osasyy, miksi halusin lentää ulos maasta. Mandalayn kentällä dollarini kelpasi kuitenkin mainiosti, etenkin pitkään jemmaamani hyväkuntoinen 50 usd:n seteli. Sen sijaan ensimmäistä tarjoamaani dollarin seteliä (16 lisäpäivän ostoa varten) ei kelpuutettu, mutta onneksi olin vaihtanut Nepalissa tällaista tilannetta ajatellen pikkudollareita. Siis huhu sileän rahan vaatimuksesta piti paikkaansa.
Monet uudet turistikohteet ovat nyt ihanteellisia matkustaa. Turisti-infra, siis hotellit, homestay, ravintolat ja englantia taitavat kyytilipunmyyjät ovat odottamassa matkaajaa. Mutta silti monin paikoin turisteja on vähän ja ihmiset suhtautuivat valkoiseen ihooni ystävällisen ihmetellen.
Esimerkiksi etelässä Dawein kaupungin lähettyvillä on pitkiä ja kauniita rantoja, mutta ei juurikaan turisteja. Olikin veikeä kokemus, kun rantaa eivät täyttäneet länsimaalaiset auringonottajat, vaan paikalliset täysissä vaatteissaan leikkimässä aaltojen kanssa. Leikkiä ei jätetty vain lasten työksi, vaan siihen osallistui usein koko perhe.
Suosituin Maungmaganin ranta on täynnä herkullisia kalaruokakojuja, joista saa tuoretta meriruokaa edullisesti. Siellä on myös useita majapaikkoja, joita voi varata netistä.
Mikäli haluaa kilometrien rantakaistaleen kokonaan itselleen, voi päästellä skootterilla (tai rajallisesti julkisilla) muutaman kymmenen kilometrin matkan etelään. Sieltä löytyy pari majapaikkaakin, mutta niitä ei enää tavoita online-varauksilla.
Mawlamyinestä olin ajatellut ottaa koko yön bussimatkan pohjoisen tunnetuihin kohteisiin, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin.
Hpa-Anin pieni kaupunki siinä vieressä jäi lopulta Myanmarin suosikikseni. Kallioluolat, niiden sisällä olevat buddhalaistemppelit ja joet, kalkkikivivuoret, luonnolliset uima-altaat ja ihanat ihmiset veivät sydämeni. Ja vielä niistäkin vei voiton iltamarketin tunnelma ja upeat ruoka-annokset, joita valitsin huolella jokaisena iltana. Eurolla tai kahdella sai mahan täyteen ja mielen ruokittua paikallisten hymyillä.
Lopulta olin Hpa-Anissa niin pitkään, että hetken mietin jopa maan tunnetuimman kohteen, Baganin, jättämistä väliin. Mutta jälkikäteen olen iloinen, että kävin muutaman päivän pikavierailulla historiallisessa kohteessa.
Baganissa levittäytyy isolle alueelle satoja noin tuhat vuotta sitten rakennettuja buddhalaistemppeleitä. Sähköpyörällä oli kiva kierrellä aluetta. Suosituimmissa temppeleissä oli jopa vähän ruuhkaa, mutta vain hyvin vähän. Pienemmissä raunioissa sai paikoin kiertää täysin yksin ja siinä piilikin niiden osaviehätys.
Kävin myös ottamassa auringonnousun ja -laskun vastaan raunioden liepeillä, mikä on kaikkien kliseitä vähääkään kunnioittavien turistien peruskauraa. Ja syystä.
Myanmarin entinen pääkaupunki Mandalay oli minun viimeinen satamani. Kaupunki hurmasi mutkattomuudellaan, vaikkakin sieltä löytyi tuttu annos aasialaisen suurkaupungin elementtejä: saasteita, kaoottista liikennettä ja aktiivisia taksikuskia. Mutta hekin toimivat myanmarilaisittain ystävällisesti. Ja pyysivät hyvin maltillista turistilisää.
Mandalay ei tehnyt poikkeusta, sillä sielläkin nähtävyyksiä enemmän nautin ravintolakäynneistä, etenkin paikallisten suosimista pikkupaikoista ja niiden ystävällisistä ihmisistä. Google maps arvosteluineen on verraton työkalu todellisten helmien löytämiseen. Data minun liikkumisesta on ihan käypä vaihdonväline tuosta tiedosta. Saa nähdä olenko parin vuosikymmenen päästä samaa mieltä.
Kuuluisa U Beinin tiikkisilta on luultavasti Mandalayn ja ehkä jopa Myanmarin kuvatuin kohde. Yritän tässä esittää miksi. Nämä jäivät uuden Huaweini viimeisiksi kuviksi. Se oli ensimmäinen kännykkä, jonka hankin hyvän kameran takia. Aikansa kutakin.
Olen runoillut ja ärsyttänyt aiemmissa kirjoituksissani ihan riittävästi omilla tuntemuksillani. Siispä jätän ne sikseen. Kiitos Myanmar. Maa saa vahvan suositukseni.
Kommentit