Isalo on maan suosituin luonnonpuisto. Opaskirjamme kuvaa sitä näin: Isalo is like a museum dedicated to the art of the desert canyon. Canyons full of yellow savannah grass, bone-dry canyons, sculpted buttes, white-washed canyons, vertical rock walls, and best of all, deep canyon floors with streams and lush vegetation, and pools for swimming. All of this changes with the light, culminating in extraordinary sunsets beneath a big sky. Take away the lemurs, the baobabs, and the Sakalava tombs, and you might be in the American southwest.
Kuvaus on harvinaisen osuva. Ajomatkan aikana tosin oli vaikea uskoa, että löytäisimme vehreitä keitaita tai uimapaikkoja. Tie Anja Parkista Isaloon muistutti Serengetin kuivia heinäaroa ilman ristinsielua.
Olimme Isalossa neljä yötä, mikä mahdollisti kolme täyttä vaelluspäivää.
1. päivä: Piscine naturelle & Cascade des Nymphes
Ensimmäisen vaelluksen teimme alueen suosituimmalle reitille. Suosio on suhteellista. Vuosittainen kävijämäärä on kymmenesosa Suomen suosituimmista luonnonpuistoista. Siksi törmäsimme vain muutamaan turistiryhmään. Saimme nauttia vaelluksesta hienossa kanjonissa omassa rauhassa.
Luonnonpuisto sijaitsee Lounais-Madagaskarin vähäsateisella ja kuumalla alueella. Saaren sademäärä vähenee länteen ja etelään päin. Isalossa vesi on sorvannut syviä kanjoneita kalkkikivivuoriin. Niiden pohjalla virtaa vuolaita puroja, joiden ympärillä on vehreää metsää ja oma mikroilmastonsa.
Vaelluksen alkuun kuljimme rehevän metsän poikki. Se on kotina ruskomakeihin kuuluvalle Red-fronted lemurien (Eulemur rufifrons) yhdyskunnalle. Ne ovat tottuneita ihmisiin ja tarkkailivat uteliaina kulkijoita.
Jo pienellä makilla on komea häntä. Makit hakevat turvaa äidistään vuoden ikään asti, mutta pysyvät sen jälkeenkin tiiviisti lähettyvillä.
Ruokailun jälkeen on päivätorkkujen aika.
Puistossa elelee myös Anja Parkista tuttuja rengashäntämakeja.
Kanjoni haarautuu kahtia. Molemmat haarat päättyvät vesiputoukseen ja luonnollisiin uima-altaisiin. Kallioiden värimaailma ja sen seinämillä leikittelevät auringonsäteet tarjosivat hienon visuaalisen elämyksen. Luonnontaide on parasta taidetta!
Muita nisäkkäitä makien lisäksi emme nähneet. Se ei ole yllättävää, sillä Madagaskarilla kaiken kaikkiaan suurnisäkkäiden määrä on vähäinen. Sen sijaan kasvi-, puu-, matelijalajien sekä selkärangattomien osalta saari on biologin paratiisi.
2. päivä: aavikkovaellus
Toisena päivänä kuljimme täysin erilaisissa maastoissa, sillä reittimme kulki kanjonien välisien teräväpiirteisten kalkkikimuodostumien välissä. Mikäli meidät olisi siirretty teleportilla kävelyreitillemme ilman, että tietäisin sijaintiamme, olisin veikannut meidän olevan Coloradossa vain sieltä näkemieni kuvien perusteella.
Vuoret ovat syntyneet mannerlaattojen liikkeen pusertaessa laattojen välissä olleesta kalkkikivestä teräviä muodostelmia. Rauta ja jäkälä antavat vuorille oman värityksen.
Vaellus oli raskas pilvettömältä taivaalta hehkuvan auringon takia. UV-indeksi taitaa täällä olla aika maksimaalinen, vaikka sijaintimme onkin jonkin verran päiväntasaajan eteläpuolella. Polku sinänsä oli helppoa ja korkeuserot vähäisiä.
Hauskan näköiset norsunjalkapuut kasvoivat kallionraoissa. Tämä puu on oppaamme mukaan 80 vuotta vanha (!). Samansukuisia pullojukkakasveja on Suomessa huonekasveina.
Nisäkkäitä emme nähneet, mutta sellaisia selkärangattomia kylläkin, joita tällaiseen ympäristöön voi hyvin kuvitella sopivan. Käänsimme muutaman kiven ja lopulta löysimme skorpionin. Se ei ole tappavan myrkyllinen ihmiselle, mutta oppaamme mukaan toinen saman kiven alta löytynyt selkärangaton olisi. Hän väitti tuhatjalkasiin kuuluva kymmensenttisen juoksujalkaisen koituneen usean paikallisen kohtaloksi.
Kysyimme hyönteistutkija-kuljettajaltamme myöhemmin, pitikö paikallisoppaamme tieto paikkansa. Rinha kertoi madon olevan kyllä vaarallinen, mutta ei välttämättä tappava. Se ei varsinaisesti pure, mutta sen jaloista erittyy myrkkyä, joka jättää tuskaisen kivuliaan haavan iholle.
Rinhalle oli käynyt myös näin. Hän kertoi saaneensa haavaan apua yllättävältä taholta. Lääkäri ei pystynyt auttamaan, mutta perinteisen luonnonlääketieteen poppamies pystyi parantamaan haavan. Vanha likainen mies oli sylkenyt haavaan ja käskenyt olla pesemättä sitä.
Vaikka Rinha oli suhtautunut hoitoon skeptisesti, haava oli lopulta parantunut kolmessa päivässä. Aikaisemmin olisin kuitannut kertomukseen huuhaana, mutta nykyään olen oppinut suhtautumaan asioihin avarakatseisemmin. On helppo tuomita sellaista, mitä ei ymmärrä.
Nämä heinäsirkat eivät ole vielä aikuisia. Ne elävät myrkyllisessä pensaassa. Toukat ovat lentokyvyttömiä, mutta puolustautuvat suihkauttamalla myrkkyä vihollisen päälle.
Anna löysi silkkiperhosen kotelon. Näistä kudotaan kankaita esimerkiksi Ambalavaon silkkitehtaalla.
Isalo on täynnä valtavia hämähäkin seittejä. Niiden tukilangat kestävät kovankin taivutukset.
Lopulta kuumuuteen löytyi helpotus. Toisenkin päivän vaelluksella pääsimme näkemään vehreän keitaan täynnä palmuja. Niitä kasvoi pienemmän kanjonin pohjalla kulkevan joen muodostaman altaan reunamilla. Allas oli nyt valitettavasti täynnä hiekkaa, vaikka vähän aikaa sitten se oli vielä kolme metriä syvä. Kanjonin varren puissa muutama kuukausi sitten riehunut tulipalo lisäsi eroosiota dramaattisesti.
Harvoin eroosion vaikutus on yhtä konkreettisesti koettavissa. Nyt putouksessa virtaava vesi kuljettaa niin paljon hiekanjyviä, ettei siinä tehnyt mieli edes kastaa hiuksia.
Nautimme keitaan vieressä herkullisen lounaan. Avokadosalaatti ja lämmin ruoka kasvis-, kana- ja härkävaihtoehdolla ei ole huono valikoima keskellä erämaata. Vanhukset saivat jopa taskulämmintä olutta ruokajuomaksi.
3. päivä: Canyon des Makis & Canyon des Rats
Viimeisenä päivänä pääsimme taas kanionin viileyteen ja rehevyyteen. Vaelluspäivä oli ehkä hienoin. Tällä kertaa emme nähneet ketään muita turisteja. Siihen vaikuttaa, että alueelle pääsy vaati lähes tunnin ajamisen perunapeltoa muistuttavaa tietä pitkin.
Kanjonien suulla oli rehevähköä metsää, jossa näimme taas muutaman makin.
Tällä kertaa kanjoni ei päättynyt putoukseen, mutta pystyimme uimaan luonnollisessa altaassa.
Kuvan lähteessä ei saanut uida, sillä se on oppaamme mukaan pyhä lähde. Alueelta luonnonpuiston tieltä siirretty heimo käy vieläkin rukoilemassa iltapäivisin lähteellä.
Vaelluksen päätteeksi tasapainoilimme riisiviljelmien keskellä kohti lounaspaikkaamme. Haastavaksi kävelyn teki aika ajoin sortuvan vallin kapeus. Eipä se ollut kovin vaarallista hakea vauhtia mutaisesta vedestä
Hotel Jardin du Roy
Low-seasonilla matkustamisessa on etunsa. Saimme hyvän tarjouksen hienosta hotellista 20 km Isalon päämajasta. Kaksikerroksiset mökit on rakennettu valtavalle alueelle siten, että ne nivoutuvat kiitettävästi ympäröiviin kalkkikivivuoriin.
Auringonlaskut ja -nousut värjäsivät hotellia ympäröivät vuoret ja taivaanrannan.
Emme olleet ainoita, jotka nousivat vuorille katsomaan jokailtaista näytelmää.
Vuorien välissä on kaunis sademetsä lukuisine eliölajeineen. Kävin useampana iltana kävelemässä metsässä otsalampun valossa.
Saimme budjettihinnalla luksuspalvelua. Vaikka aiemmissakaan majoituksissa ei ollut vikaa, oli kiva pysähtyä pidemmäksi aikaa sinne.
Antsirabe
Ajoimme eilen puolenvuorokauden matkan Isalosta Antsirabeen. Sieltä Kauko ja Rauni lähtivät Antananarivoon odottamaan huomista lentoa. Oli mukavaa matkustaa yhdessä ensimmäistä kertaa tällaisella kokoonpanolla!
Minä, Anna ja Ellu istumme autossa kohti länttä. Jos kaikki menee suunnitellusti, istumme huomenna veneessä lipumassa Miandrivazosta Belo-sur-Tsiribihanaan. Venematkaan menee kahdesta kolmeen päivään.
Kommentit