Seuraavassa hetkessä delfiinit uivat alitseni. Kirkkaassa vedessä ja snorklausmaskin kanssa näkyvyys oli loistava. Laumaan kuului vajaa kymmenen yksilöä. Delfiini oli yllättävän iso ja sen uiminen nautittavan sulavaa. Tietoisuus delfiinien älykkyydestä teki niiden kohtaamisesta vieläkin kiehtovampaa.
Emme tarkkaan tienneet, mihin olimme lähdössä sopiessamme delfiiniristeilystä toissapäivänä. Snorklaaminen lähikoralleilla oli niin onnistunutta, että päätimme varata lisää aktiviteettia samalta kapteenilta.
Tänään olimme odottelemassa ennen auringonnousua majatalomme takapihalla. Yllätykseksemme mies tuli paikalle sovittuun aikaan ja vähemmän yllättäen mies oli eri henkilö kuin se, kenen kanssa asiasta sovimme.
Hän sanoi, että mukaan ei lähtenytkään kahta muuta turistia kuten eilen olimme sopineet. Siksi 50 euroa ei riittäisi. Hän ehdotti, että maksaisimme vähän lisää sen mukaan, kuinka kauaksi menisimme. Tämä ei kuulostanut kovin hyvältä ajatukselta ja lopulta lupasin auto- ja venematkasta 60 euroa.
Siihen aikailu sitten loppui. Tykitimme haipakkaa kyytiä saaren eteläkärkeen, Kizimkazin satamaan. Vähän kyyti hirvitti, sillä tie oli kapea ja oli vaikea sanoa keskittyikö kuskimme enemmän joraamaan reggaen tahdissa vai liikenteeseen. Onneksi vastaan ei tullut autoja, varsinkaan kun ohitimme mäessä ilman näkyvyyttä.
Satama oli vilkkain näkemämme. Siellä oli iso joukko kalastajia ja delfìinibongareita sekä useita kymmeniä paatteja. Sataman sijainti ei ollut sattumaa. Ranta syveni nopeasti, eikä siellä näkynyt korallikiviä.
Venekuskit toimivat vähän kuten safarioppaat. He soittelivat toisilleen ja kalastajille paikallistaakseen delfiiniparvet. Kun löysimme etsimämme, paikalla oli jo muutama muukin vene. Opas-kuljettajamme kehoitti laittamaan maskin päähän ja hyppäämään veteen. Sitä ennen hän oli pysäyttänyt veneen kohtaan, johon delfiinit olivat uimassa.
Polskimme tuolla puolen tunnin ajan. Kun lähdimme takaisin satamaan, sinne oli asettunut jo kymmenkunta venettä. Delfiiniturismi on alueelle tärkeä tulonlähde. Kizimkazi on luultavasti Sansibarin paras paikka nähdä delfiinejä. Paikalliset ovat ymmärtäneet, että delfiinien suojelu auttaa heitä säilyttämään elinkeinonsa.
On helppoa moralisoida, että delfiiniparvien jäljittäminen ja niiden sekaan hyppääminen häiritsee niiden normaalia eloa. Mutta sen kieltäminen saattaisi olla kohtalokasta alueen delfiineille. Harva asia on musta-valkoista.
Jambianin rantaa suojaa pitkä koralliriutta, jossa on vielä jäljellä vähän korallia. Toissapäivänä palkkasimme kalastajan viedään meidät riutalle.
Laskuveden aikaan korallit ovat todella lähellä pintaa. Siksi niitä ja niiden asukkeja pääsi tarkkailemaan normaalista poikkeavasta perspektiivistä. Kristallinkirkas vesi kruunasi näkymän.
Joka päivä olemme pulahtaneet vähintään kerran uimaan. Täällä on tullut läträttyä vedessä enemmän kuin aikaisemmassa elämässä yhteensä. Kuvan tummat alueet ovat elävää korallia.
Koko Sansibarin, mutta erityisesti Jambianin turismi on laskenut huippuvuosistaan. Sansibarilla turisteja vetävät isot resortit ja luksusbungalowit, joita ei Jambianista löydy. Koko saaren matkailua rokottaa lama, ebola ja terrorismi. Kaksi jälkimmäistä syytä ovat aika huvittavia, mutta kuvaavat vain sitä, että ihmisjoukkojen päätöksenteko on kaikkea muuta kuin rationaalista.
Täällä näkee useita ränsistyneitä tai tyhjillään olevia hotelleja. Tämäkin laituri on varmaan ollut aika hieno parhaina päivinään.
Nämä kyltit löytyvät Jambianin kyläraitin suurimmasta risteyksestä.
Meille vähempi määrä turisteja sopii. Olemme ainoat asukkaat majapaikassamme, omistajan puolisoa lukuunottamatta. Rannalla kävellessä turistien naamat alkavat olemaan tuttuja.
Silti ravintoloissa saa odottaa ihmeellisen kauan. Se ei ole ongelma, kun sen tietää. Eilen kävimme paikallisen paikassa syömässä kalaa - ravintolat ja majatalot ovat poikkeuksetta ulkomaalaisomistuksessa. Olimme sopineet aamupäivällä tulevamme iltaseitsemältä paikalle ja syövämme hummerin tyyppistä rapua tai kalaa (segal tmv., mitä se on, ei koskaan selvinnyt).
Kun tulimme ravintolaan, siellä ei näkynyt ristinsielua. Onneksi meillä oli evästä ensi hätään. Tunnelmman kruunasi nopeasti laskeutuva pimeys ja samanaikainen sähkökatkos.
Hetken odoteltuamme omistaja saapui paikalle ja pahoitteli, että tilaamamme kala ei ollut saapunut. Ei kuitenkaan sanonut: "Hakunama tata - no problem", kuten monesti vastaavassa tilanteessa täällä sanotaan.
Hän lupasi laittaa toista kalaa, joka olikin erittäin maistuvaa. Lopulta sähkötkin palautuivat. Yleensä asiat järjestyvät ja vieläpä ihan hyvin, jos ei revi pelihousuja ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Kommentit