Olemme juuri jättäneet Varkalan ja saaneet itsellemme mukavat istumapaikat junasta. Tai ehkä mukavat on hieman liioitellusti sanottu. Tulimme laukkuinemme sleeper-luokkaan, josta raivasimme tilaa repuillemme ja itsellemme. Meillä on edessä kolmen tunnin junamatka Kottayaan ja lippuna epämääräinen "istukaa sinne missä on tilaa, muttei kuitenkaan ilmastoituun vaunuun". Nyt meillä kävi tuuri, sillä tällä Kollanin asemalla hyppäsi meidän loosista kolme matkustajaa pois. Saimme Annan selkärepun penkin alle ja pääsimme istumaan vierekkäin.
On jännä, miten matkustaessamme rahan arvo on muuttunut mielessä. Olemme omaksuneet paikallista menotasoa ja yhä vähenevässä määrin kerromme rupioita euroiksi. Sitä on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi selittää, mutta se jotenkin kuuluu tähän tapaamme matkustaa ja saattaa tuoda myös osan matkustusnautintoa. Nyt maksamme junalipuista 160 rupiaa. Sama matka ilmastoidussa toisessa luokassa olisi ollut muistaakseni n. 1100 rs. Kottayasta otamme paikallisbussin Periyariin. Siitä maksamme toisen 160 rs. Molemmat siivut kestävät n. 4 tuntia. Koko kyyti Varkalasta Periyariin taksilla olisi maksanut reilu 4000 rs. Suhteessa siis isoja kulueroja ja siksi ratkaisumme ei juuri herättänyt pohdintaa. Varsinkin kun tämä juna-bussi -yhdistelmä tuntuu elämyksenä kiehtovammalta (olen täysin tietoinen, että 5h päästä voinko ajatella toisin). Mutta kun summat muutetaan euroiksi (160rs = 2.3€, 1100rs = 16€, 4200rs = 60€), voisi ajatella toisenlaistakin ratkaisua. Miksi tätä kirjoittelin? Ehkäpä siksi, että vastaavaa pohdintaa olen itse jatkuvasti tehnyt ja ehkäpä se auttaa ymmärtämään joitakin valintojamme.
Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että samalla olemme pyrkineet toteuttaa seuraavaa: jos todella näemme jotain, mitä haluamme, pitää siitä olla valmis maksamaan pyydetty hinta ja samalla tulisi unohtaa rahan merkitys - onneksemme matkabudjetti antaa siihen mahdollisuuden. Hassua kyllä välillä tuo tuntuu aika haastavalta. Ei tosin eilen. Ostimme molemmat asioita, jotka ovat olleet hankintalistalla koko matkan ajan. Ja osa näistä ostoksista olivat sellaisia, jotka olivat selvästi yli normaalin markkinahinnan, mutta tuotteet vain sattuivat miellyttämään silmää. Mukaamme päätyi myös neljä uutta kirjaa, joista varsinkin Yoganandan autobiographyn avaamista odotan innolla.
Eiliseen shoppailuintoomme vaikutti ratkaisevasti kaksi seikkaa:
1. Lähetimme eilen postissa ylimääräisiä vaatteita ja kirjoja 4,5 kg:n edestä (Lasse: kaksi erillistä pakettia, toinen ilmapostissa 1kk:n arvioidulla toimitusajalla ja toinen meriteitse 2kk:n aika-arviolla).
2. Eilen Varkalassa oli ensimmäistä kertaa hieman viileämpää lämpötilan ollessa n. 30 astetta ja aurinko oli miellyttävästi pilvessä merituulen viilentäessä ilmaa lisää.
Eilen oli tosiaan ensimmäinen päivä, kun ilma oli edes kohtuullisen miellyttävää. Kahtena edeltävänä päivänä kosteus ja kuumuus tekivät päiväsaikaan liikkumisesta jopa hieman tuskallista. Ei ollutkaan ihme, että toissayönä saimme todistaa parvekkeeltamme todella voimakasta trooppista myrskyä, joka repi naapuriravintolan bambuverhoja kovalla kädellä alas. Näimme vain miten työntekijät yrittivät taskulamppujen valoissa - sähköt täällä menee muutenkin useaan kertaan päivässä - taistella ylivoimaista vastustajaa vastaan. Ehkä sen ansiosta sää hieman muuttuikin.
Jätimme nyt kuitenkin paikan, sillä emme kumpikaan olleet rantatuulella. Minä odotan Andamaanien puhtaita sekä kirkkaita vesiä ja Anna ei kipeän ranteensa takia käynyt kuin kerran uimassa. Sinänsä Varkalassa ei ollut mitään vikaa. Ranta oli ihan kivannäköinen ja jyrkkien rantatörmien rajaama, törmän päällä oli kivilaatoin päällystetty rantabulevardi ja lukuisia viihtyisiä ravintoloita, vähän matkan päässä oli rauhallisempi ranta-alue, jonka kivikolle ihmisiä kokoontui palmujen varjossa katsomaan auringon laskua ja meditoimaan sekä siitä vielä eteenpäin lähes autio "Black beach", jonka hienoakin hienomman hiekan väri oli nimensä mukaisestikin lähes mustaa. Meidän asumuksena oli oikein siisti ja myös edullinen Mother Palace beach resort merinäköalallisella parvekkeella. Nyt kuumuuden pitäisi helpottaa, sillä Periyarin luonnonpuisto sijaitsee yli tuhannen metrin korkeudessa. Saa nähdä törmäämmekö tiikereihin, joita Periyarin puistossa on enemmän alaa kohden kuin useimmissa muissa puistoissa.
Pieti
Kommentit