Ootysta Wayanadiin

Odotus, epätietoisuus. Ne sanat leimaavat usein Intiassa matkustamista. Se kasvattaa, varsinkin jos pystyy voittamaan ärsytyksen ja ahdistuksen. Mutta nekin tuntemukset ovat joskus hyödyllisiä. Olemme nyt odottaneet bussia yli tunnin. Kello on puoliyhdeksän aamulla. Yhden tiedon mukaan bussimme piti lähteä kahdeksalta, toisen 8.45 ja kolmannen 9.15. Emme varmuudella tiedä, mikä on bussin määränpää. Tiedämme vain, missä meidän pitäisi jäädä pois. Siihenkin on kaksi vaihtoehtoa. Olemme nyt vuorotellen kyselleet ja tavanneet Mananthavadyn nimeä varmaan kymmenelle ihmiselle täällä Ootyn linja-autoasemalla. Vastauksena on ollut epämääräistä viittoilua. Lisämausteen epäselvyyteen antaa se, että nimet useimpien bussien kylkiin on kirjoitettu paikallisella malajin kielellä ja kirjaimilla.




Jos ja kun pääsemme määränpäähän, meitä odottaa neljän päivän täysylläpito Wayanadin luonnonpuiston kupeessa. Tarkoituksemme on hemmoitella itseämme enemmän tai vähemmän raskaan matkustusrupeaman päätteeksi. Olemme varanneet etukäteen majoituksen Harryn homestayn suosittelemasta paikasta. Nettiarvostelujen perusteella sen ainakin pitäisi pitää kutinsa: Tripadvisorin n. 50:stä arvostelusta kolmea vaille kaikki antoivat erinomaisen arvostelun ylistävin kommentein. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Ensin pitäisi ainakin päästä paikalle...

Niinpä vain asiat järjestyvät. Olemme nyt aikalailla puolivälissä reilun viiden tunnin bussimatkaa. Alkumatkan laskeuduimme Mudumalain luonnonpuiston läpi. Tienreunaa varjostivat kymmenien metrien korkeuteen kohoavat eukalyptuspuut. Paljaat rungot kasvoivat vieri vieressä. (Metsätalousinsinööri Tomperin kommentti: vähintään 700 mottia hehtaarilla). Komean maiseman täydensi toisen puolen ikkunasta näkynyt äkkijyrkkä pudotus.

Nyt olemme selkeästi laskeutuneet lähemmäksi merenpinnan tasoa. Ootyn mukava viileys on vaihtunut avonaisesta ikkunasta tunkevaan helteeseen. Vielä olemme kuitenkin jonkun verran merenpinnan tason yläpuolella. Sen voi päätellä siistin vihreistä teeplantaaseista, jotka näkyvät molemmin puolin bussin ikkunoista

Ootyssa otimme rauhallisesti. Kävelimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja kiersimme järven, jonka rannassa meidän pelkistetyn viihtyisä majatalo sijaitsi. Minulle suurta hupia tarjosivat paikalliset naiset, jotka halusivat kilvan samaan kuvaan Annan kanssa. Tosin Annasta en ole niin varma. Hoidimme myös netissä muutamia käytännön asioita, sillä satuimme löytämään yllättävän hyvän nettiyhteyden. Se tulikin tarpeeseen, sillä sain pikavaroituksella kutsun skype-videotyöhaastatteluun. Uskomatonta mihin tekniikka nykyään pystyykään. Yritimme myös parhaamme mukaan nauttia Ootyn viileydestä - en tiedä milloin seuraavan kerran päivän ylin lämpötila on alle 30 - vaikka välillä yöllä palellessa nauttimen oli hieman kyseenalaista.



Seuraavat neljä päivää kuluvat siis luonnonrauhassa kaukana liikenteen meluista. Wayanadista olemme suunnitelleet jatkavamme Mysoreen, maharaja-temppelien ja astangajoogagurujen kaupunkiin. Sinnekin on varattu neljää päivää aikaa ennen junamatkaa Chennain miljoonakaupunkiin.

Pieti