Istumme rantabaarissa ja odotamme välipalaa tuotavaksi. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, merituuli tuo raikastusta yli 30 asteen helteeseen ja meri pitää omaa jatkuvaa konserttiaan. Aallot ovat tasaisia, eivät kovin korkeita, mutta kuitenkin sellaisia, että yhden hajoaminen saa aikaan kunnon kohinan. Tämä on ulkoisesti kuin mikä tahansa päivä viimeisen viikon aikana.
Nyt eteemme tuotiin porisevana annoksemme. Näyttää hyvältä.
Päivät täällä noudattavat tuttua rataa. Aamu alkaa 8.30 kundalinijoogatunnilla - se on oikeastaan suurin syy, miksi tulimme Aramboliin ja jopa Goalle ylipäätänsä. Saimme paikasta suosituksen yhdeltä suomalaiselta. Sveitsiläisohjaaja on kyllä ollut juuri niin hyvä kuin kehuttiin (kiitos Riitta). Joogatunnin jälkeen seuraa kiperä valinta: pitää päättää, missä paikassa nautimme pitkän aamupala-brunssin. Sen jälkeen Anna vastaa meidän auringonotosta ja meressä polskimisesta, itse vetäydyn varjoon lukemaan (olen viimeinkin päässyt tosissaan sisälle vuosia hyllyssä kiusanneeseen Pasternakin Tohtori Zivagoon). Tämän jälkeen on ohjelmassa vähän kävelyä rannalla, lounas tai illallinen ja välillä molemmat.
Oloni on jo kohentunut ja olenpa jopa kerran itsekin lenkin jälkeen käynyt vedessä, täyttyyhän tässä kriteerini uimiselle: valtameri sekä vähintään 30-asteinen vesi.
Oleskelumme täällä on ollut mukavaa vaihtelua, mutta aikansa kutakin. Tänään varasimme junaliput Keralan Kochiin ensi tiistaille. Perillä pitäisi olla keskiviikkoaamuna. Vielä vähän jännittää, vetääkö matkatoimisto välistä vai saammeko illalla liput sovitusti. Kochista varasimme etukäteen homestay-majoituksen ja kuljetuksen ylihintaan asemalta, sillä olemme molemmat saaneet hetkeksi tarpeekseen majapaikan etsimisestä ja hawkereiden armoilla olosta rautatieasemalla. Keralaa odotamme kovasti, sillä ainakin sitä on kilpaa kehuttu.
Goa ei vielälään ole tarjonnut yllätyksiä, vaikkakin olemme nähneet vain pienen osan siitä. Ainoa isompi yllätys on ollut venäläisten suuri määrä. Jostain luin, että 75% charter-lennoista kuljettaa venäläisturisteja. Sen huomaa mm. siitä, että kaikki kyltit ovat ensisijaisesti venäjäksi. En haluaisi olla rasisti, mutta sisäänpäinlämpiävillä venäläisryhmillä tuntuu välillä käytöstavat jääneen Uralin toiselle puolelle. Niinhän se on, että ryhmässä tyhmyys helposti tiivistyy, kyllähän tuon huomasi vaikka joskus aikoinaan katsellessa maanmiehiämme Tallinnassa. Mutta toisaalta, onko tuo niin vaarallista, ihmisiä me olemme kaikki.
Ajat muuttuvat ja paikat muuttuuvat. Eilen juttelin pitkään alakerrassa asustelevan italialaismiehen kanssa. Meillä oli hauska keskustelu, joka alkoi ja päättyi Goaan. Siinä välissä puhuimme luonnovalinnasta, Italian politiikasta ja vaikka mistä. Hän kertoi, miten Arambol oli ollut vielä 15v sitten, kun hän aloitti säännölliset Intian vierailunsa, pienen pieni kylä ilman lämmintä vettä majataloissa, isoista hotelleista puhumattakaan. Venäläisten tulo muutti paikan kuulemma lopullisesti. Omassa oppaassanikin 8v takaa paikka kuvataan rauhalliseksi hippikyläksi.
Mies sanoi olevansa Intiassa luultavasti viimeistä kertaa. Hän sanoi löytäneensä etsimänsä - itsensä. Ei kovinkaan huonosti! Nyt hän keskittyy toimintaan. Hän oli paljon optimistisempi kuin minä. Hän näki ihmislajilla vielä toivoa ja uskoi raadikaliin, riittävään muutokseen - myös demokraattisessa yhteiskunnassa. Muutoksen välttämättömyys ja se, että ikuisen talouskasvun tavoittelu on kestämätöntä, ovat itsestäänselvyyksiä. Siitä olimme kyllä samaa mieltä. Italiassa miestä odottavat parisuhdeterapeutin työt, taitaa olla savottaa siinäkin.
Sivusimme keskusteluissa myös Bhutania, jossa kaikki päätöksenteko pohjautuu joka kerta vähintään yhteen kriteeriin: lisääkö päätös asukkaiden onnellisuutta. Sillä perusteella juuri viime vuonna hylättiin mm. aloite hakea WTO-jäsenyyttä. Jonkin tutkimuksen mukaan maassa asuu maailman onnellisin kansa, joten ehkäpä tuoltakin voisi ottaa jotain opiksi. Entistä enemmän haluaisin kyllä vierailla siellä. Katsotaan osuuko se matkan varrelle.
Täällä vietämme siis näillä näkymin vielä reilu 3 päivää. Vuokrannemme joku päivä skootterit, joilla voisi tutkia vähän laajempaa ympäristöä (täällä sen uskaltaisi tehdä liikenteen ollessa kohtuullsen siistiä). Suht lähellä olisi ranta, jossa pitäisi pesiä suojeltuja kilpikonnia. Lähettyvillä on myös pari luonnonpuistoa. Arambolissa ei ole hirveästi katsottavaa. Eilen rannan lähelle eksyi muutama meridelfiini. Anna näki sellaisen varmuudella, itsekin kuvittelin niin. Rannalla on hauska seurata kahdeksinkontein sivuttain vilisteleviä rapuja, joiden eri kokoisia koloja ranta on täynnä. Ja onhan tietysti silminkantamattoman pitkä tällä viikolla jo hieman autioitunut palmujen varjostama ranta näky sinänsä.
Pieti
Kommentit