Matkalla Khajurahoon

Istun tai paremminkin makaan junassa Agrasta Khajurahoon. Makaan, koska en mahdu istumaan. Ylläni nukkuu kaksi muuta matkustajaa. Keskimmäisellä sängyllä nukkuva kuorsaa äänekkäästi. Se ei ole Anna, joka toivottavasti nukkuu vastapäisen rivin ylimmällä sängyllä. Kello on vartin yli kaksi yöllä. Vaikka pystyinkin löytämään yllättävän mukavan makuuasennon, en saa unta. Siksi kaivoin tabletin esiin. Päälläni samassa rivissä pitäisi nukkua korkeintaan yksi ihminen, mutta erehdyksessä varasimme Delhissä kakkosluokan sijasta sleeper-paikan, jonka merkitys selittyi vasta nyt. Samalla selittyi lipun edullinen hinta (n. 3€/ 7h matka). En kuitenkaan valita useammastakaan syystä: 1. Se ei auttaisi mitään. 2. Tämä on ihan mielenkiintoinen kokemus. 3. Tässä on oikeastaan ihan leppoisaa maata, matkaa on vain 7h ja saan tehdä juuri sitä, mistä pidän: matkustaa Intiassa minulle rakkaan ihmisen kanssa.



Tämä on jo toinen junamatkamme täällä. Ensimmäinen sujui suunnitellusti kakkosluokassa Delhistä Agraan. Jaoimme Annan kanssa loosimme etelä-intialaisen herrasmiehen kanssa. Hän sanoi työskennelleensä mm. Maltalla ja matkustelleensa paljon Euroopassa. Hän kertoi, miten häntäkin yritetään huijata Pohjois-Intiassa ja miten etelä-eurooppalaiset taksikuskit vedättivät häntä surutta. Mies väittikin huijaamisen kuuluvan ihmisen perusluonteeseen. Yritin väliin turhaan uskotella Suomessa taksikuskien olevan rehellisiä ja ostosten maksavan sen, mitä hintalappu näyttää. Jäimme Annan kanssa pohtimaan, mistä tuo johtuu. Onko evoluutio tehnyt meistä huijareita vai onko kyse kasvatuksesta? Oli miten oli, Suomen vähäiset tuloerot ja pyrkimys joskus raivostuttavaankin tasapäistämiseen ei ainakaan pahenna asiaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän löydän syitä älykkäälle sosialidemokratialle ilman kateutta ja populismia.  

Agra oli likainen, meluisa, ruma - siis kaikkea sitä, mitä siitä olin etukäteen lukenut. Mutta siellä on myös Taj Mahal, varmasti yksi maailman rakennuksista taianomaisin (väkisin tuli myös mietittyä, kuinka moni sen 20 000:sta rakentajasta menetti päänsä 20 rakennusvuoden aikana). Se teki vierailusta vierailemisen arvoisen. Kävimme myös Intian suurimmassa ilmoituksessa Agra Fort:ssa sekä otimme tänään kuljettajan 40 km:n ja reilun tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Fatehpur Sikriin - Unescon maailmanperintökohteita kumpikin.  

Jälkimmäiseen emme ehkä menneet niinkään historianälkäämme ruokkimaan, vaan päästäksemme pois Agrasta yöjunaa odotellessamme. Samalla saimme aimoannoksen intialaista liikennettä. Kuljettajamme sanoi sen olevan "like a video game, jossa tarvitaan 1. jarruja, 2. tööttiä, 3. etuvaloja ja 4. onnea."





Akku taitaa kohta loppua, joten pitänee yrittää nukkua. Aikataulun mukaan olemme Khajurahossa klo 6.35.

Pieti