Pohjois-Laos

Luang Prabangista alkaen matkaa on taittunut jo toista viikkoa, ja useita satoja kilometreja. Matkaa taalla on kylla paljon parempi kuvata kilometrien mittaamisen sijasta ajassa kuten paikallinen tapa on. Esimerkiksi parinkymmen kilometrin bussimatkaan kapealla mutkaisella sadekauden murentamalla vuoristosoratiella saattaa kulua pitkalle toista tuntia, varsinkin jos vastaan tulee liikennetta – silloin aina vahintaan toinen auto joutuu pysahtymaan.


Nong Khiaw



Nong Khiaw


Muang Ngoi Neua


Nong Khiaw

Olen nyt Udomxaissa, kaupungissa, joka vaikuttaa leveine paallystettyine teineen ja hotelleineen todelliselta suurkaupungilta. Sita se Laosin mittapuussa onkin (n. 80 000 asukasta). Pohjoisen kierroksen jalkeen on kadulla kaveleva turisti taas tavallinen naky – vaikka ei taallakaan liikaa lansimaisia ihmisia nay..

Ensimmaisen tuntuman upeista vuoristomaisemista saimme Nong Khiawin pienessa kylassa, jonne paasimme Luan Prabangista muutaman tunnin ajomatkan jalkeen. Nong Khiaw sijaitsee Nam Ou -joen varrella kapeassa laaksossa. Kylaa varjostaa vajaan kilometrin korkuiset kalkkikivivuoret, jotka ovat valtaosin rehevan puuston peitossa.


Nong Khiaw


Nong Khiaw - Muang Ngoi Neua


Slow boat, Nong Khiaw - Muang Ngoi Neua


Nong Khiaw - Muang Ngoi Neua

Asutus on sijoittunut molemmin puolin jokea pienen kylaraitin varrelle. Vietimme kylassa yhden paivan vieraillen mm. laosilaisten toisen indokiinan sodan aikana asuttamassa luolassa riisipeltojen takana. Majoituksen tarjosi kodikas bungalowi jokirannassa. Viela tassa kylassa pimenevaa ja hiljenevaa jokitunnelmaa pilasivat majatalojen valot. Seuraavassa Muang Ngoi Neuan kylassa ei ollut enaa yolla sahkoa tarjolla.

Ottaessamme pikkubussin Luang Prabangista meille vannotettiin, etta Nong Khiawista kulkee jokapaivainen jokilaivayhteys pohjoiseen aina Phongsalin pikkukaupunkiin asti, joka oli meidan suunnitelmissa pohjoisin etappimme. Menimme aamulla Nong Khiawin venerantaan jossa meille selvisi, etta paasemme jokilaivalla vain vahan matkaa pohjoiseen Muang Ngoi Neuan kylaan. Sielta pitaisi paasta eteenpain seuraavana aamuna.

Se sopi meille hyvin, silla kiire ei ole vahaan aikaan kuulunut repertuaariini. Paatimme siis ottaa parin tunnin venematkan Muang Ngoi Neuaan. Venematka slow boatilla vehreiden kalkkikivivuorien valissa oli hieno kokemus. Vain satunnaiset kalastajat ja pienet vuoristokylat muistuttivat ihmisten lasnaolosta. Muuten saattoi taysin keskittya ihailemaan luontoa ja varsinkin rannan eliomaailmaa, minka mahdollisti erinomaisen hyvin se, etta venereittimme kulki jatkuvasti rannan lahettyvilla valttaen keskiosan voimakkaita virtauksia.


Muang Ngoi Neua


Muang Ngoi Neua


Muang Ngoi Neua

Muang Ngoi Neuan kyla oli viela Nong Khiawiakin pienempi ja hiljaisempi johtuen siita, etta sinne ei paassyt kulkemaan autolla. Muuten kyla muistutti maisemaltaan ja tunnelmaltaan paljon edellista. Ainoa hieman silmaan pistava seikka oli se, etta lahes joka toinen asunto tarjosi myos majoitusta ja ravintolapalvelua. Turismi oli ehtinyt sinnekin.

Eksyimme illalla katselemaan sivusta iloista juhlimista. Lahes kaikki kylan asukkaat olivat mukana juhlimassa. Naiset kokkasivat parastaan ja miehet joivat Beerlaoa ja riisiviinaa, soivat seka pelasivat korttia. Myohemmin meille selvisi, etta iloinen seurue juhli hautajaisia. Maassa maan tavalla. Yhta iloisiin tunnelmiin haluaisin itsekin paattaa elamani!

Seuraavana aamuna suunnistimme satamaan ajatuksenamme ottaa slow boat kohti pohjoista Muang Khuanin kaupunkia. Yllatykseksemme aamulla ei ollutkaan venetta lahdossa toisin kuin meille jo kahdessa edellisessa kylassa luvattiin. “Tata on matkustaminen Kaakkois-Aasiassa”, ajattelimme ja valmistauduimme sadepaivan viettoon kylassa. Helen oli jattanyt sateenvarjon satamaan. Palatessaan sita noutamasta han toi iloisen viestin: satamassa on lahdossa slow boat, joka odottaa meita ja vie meidat pienella lisamaksulla Muang Khuaniin. Puolenpaivan aikaan paasimme liikkeelle. Sade lakkasi sopivasti heti alkumatkasta. Viiden tunnin venematka sujui kuin siivilla ihaillen maisemia Nam Ou –joen molemmin puolin.

Muang Khua on parinkymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupunki, jossa kiinalaiset ja vietnamilaiset ovat vallanneet vilkkaan markkina-alueen. Se oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus vanhoinen ranskalaistyylisine rakennuksineen, vaikkakaan ei lahellekaan yhta kaunis ja leppoisa kuin edelliset kylat.

Seuraavana aamuna halusimme ehdottomasta jattaa Muang Khuan ja jatkaa matkaa eteenpain Phonsaliin. Satamassa meidat yllatettiin taas ikavasti, silla slow boat oli lahdossa vasta kahdentoista jalkeen, kun bussi Udomxaista on saapunut – olettaen, etta veneeseen riittaa matkustajia. Samaan aikaan satamasta oli lahdossa speed boat kohti Phonsalia. Sen kyydissa olleet kaksi englantilaista turistia – isa ja poika – kertoivat edellisena paivana odottaneensa turhaan slow boatin lahtoa. Paatimme juosta hotellille pakkaamaan kamat ja hyppasimme speed boatin kyytiin.

Heti alkumatkasta minulle selvisi, mista nimi speed boat on peraisin. Kyyti toi mieleen lapsuusvuosieni Buster-veneilyt aallokkoisella Saimaalla. Hetken pelonsekaisen jannityksen jalkeen – speed boatien onnettomuudet ovat yleisia – aloin nauttimaan kurvailusta aaltojen ja kivikkojen valissa ja pystyin keskittymaan maisemiin. Maisemat poikkesivat hieman etelammasta teravapiirteisten kalkkikivivuorten vaihtuessa korkeisiin pyoreapiirteisiin harjuihin.

Toinen silmiinpistava seikka oli runsas metsien hakkuu jokirannoilla. Lahempaa tarkasteltuna selvisi, etta metsat oli poltettu ja otettu viljelykayttoon. Se tarkoitti siis ikivanhaa kaskiviljelya. Viljelykayttoon kelpaamattomat alueet – eikos kaskipelto ole vain muutaman vuoden hedelmallinen – olivat eroosion kuluttamana muuttaneet varinsa vihreasta metsikosta surullisen ruskeaksi. Kontrasti kulottamattomiin alueisiin verrattuna oli melkoinen. Voi vain kuvitella, mika on kaskeamisen vaikutus koko vesiston ekosysteemiin – myos ihmisiin. Suora pintavalunta Mekong-joen vesistoon lisaantyy ainakin melkoisesti kasvattaen hetkellisia tulvia ja toisaalta huuhtelee ravinteita suoraan jokeen rehevoittaen sita entisestaan.


Muang Khuan


Entista kaskipeltoa, Muang Khuan - Phongsali


Speed Boat, Muang Khuan - Phongsali

Speedboat vei meidat parissa tunnissa Phongsalin lahettyvilla sijaitsevaan pikkukylaan. Sielta aloitimme paikallisbussilla kiipeamisen 1,4 km:n korkeudessa sijaitsevaan Phongsalin kaupunkiin. Bussimatka ylamakeen tapotayteen ahdetussa bussissa (Laosissa se todellakin tarkoittaa, etta bussi on silloin taynna) riisisakkien keskella taittui hitaasti mutta varmasti. Keskinopeutemme oli aika tarkalleen 20 km\h.

Phongsalissa ei enaa ollut suurta pelkoa tormata toisiin turisteihin. Kaupungissa oli vain muutama hotelli ja yksi hiljainen turisti-informaatiopiste. Majoituimme keskustan hotelliin, jonka “kattoterassi” tarjosi upeat maisemat ympari Phongsalia. Joka puolella kaupunkia levittaytyi silmankantamattoman pitkalle vihreita vuoristoharjuja. Jokailtainen rutiinini olikin kavuta katolle ihailemaan maisemia ja auringonlaskua.


Phongsali


Kattoterassimme, Phongsali


Phongsali


Phongsali


Phongsali

Toisena paivana tutustuimme kavellen kaupungin ymparistoon. Keskustassa sijaitsi parinsadanmetrin korkaudessa temppeli, joka tarjosi hyvan maamerkin suunnistukseen. Siella saimme ajatuksen tehda vahan pidemman vaelluksen lahiymparistoon. Valitsimme yhden turisti-infon tarjoamasta trekkingreiteista. Vaellus kesti kolme paivaa. Matkaa taittui vuoristoisessa maastossa arviolta 60 km. Retki oli raskas mutta todella onnistunut. Lisailen vaelluksesta kuvia ja juttua myohemmin.

Kirjoittelen tata siis Udomxaista, joka vaikuttaa pitkasta aikaa oikealta kaupungilta ravintoloineen ja majataloineen. Taalla kuuluu ensimmaista kertaa Luang Prabangin jalkeen kannykin. Reiluun 200 km:n matkaan tanne kului aikaa vajaa 10 tuntia. Varsinkin alkumatkasta sateen kastelema ja rekkojen uurtama soratie oli todella surkeassa kunnossa – Leinon Tommi ei kelpuuttaisi sita edes pihatiekseen. Olen omaksunut mukavasti aasialaisen matkustuskulttuurin; matka ei tuntunut laisinkaan pitkalta ja jopa hieman harmitti lopettaa lukeminen saavuttuamme perille. En noteerannut lukuisia pysahdyksia ja peruutuksia, joita bussimme teki.


Phongsali


Phongsali

Vietamme Oudomxaissa kolme paivaa, mina ehka nelja. Sen jalkeen tiemme erkanevat. Alina jatkaa Kiinaan, Helen Vietnamiin ja mina Pohjois-Thaimaaseen, ehka Chiang Raihin tai johonkin pienempaan kylaan, odottamaan valitettavaa paluutani Bangkokin suurkaupunkihelvettiin. Saatan viela tehda yhden jokilaivamatkan kohti Laosin ja Thaimaan rajakaupunkia – talla kertaa pitkin Mekongia. Ajatus Mekongin seuraamisesta Laosin etelaosasta pohjoisrajalle kuulostaa houkuttelevalta. Selvittelen taalla vahan miten se onnistuisi. Joka tapauksessa loppuajan otan rennosti. Siksi hylkasin ajatuksen lahtea Helenin matkaan Vietnamiin, josta olisin voinut lentaa Bangkokiin. Ajatus lentamisesta tai hektisesta Hanoista ei houkuta. Laosista minun on poistuttava viimeistaan 20. Paiva, jolloin viisumini vanhenee. Todennakoisesti olen taalla siihen asti.

Lisasin taas jonkin verran kuvia, jotka toivottavasti antavat kasitysta maisemista. Iloisin kuulumisin.

Pieti

Ps. Tassa syyni aikaiseen paluuseeni Suomeen: http://www.pyrinto.fi/ajankohtaista/nayta.tmpl?id=226