Sade on tauonnut. Eilen illalla ja viela tanaan aamulla Mumbai vaikutti lohduttomalta (kymmen)miljoonakaupungilta. Mutta nyt muistan, miksi olen aina pitanyt Intiasta. Intia on kovin erilainen kuin esimerkiksi se Kaakkois-Aasia, jossa nyt olen viettanyt viimeiset nelja kuukautta. Jokin tassa koyhyydessa, sekasorrossa, ihmisvilinassa, hajuissa ja kaikessa muussa viehattaa minua. En osaa sanoa mika se on. Intia on vain Intia. Uniikki. Surullinen, mutta kaunis. Mina pidan siita.
Eilen illalla en ollut samaa mielta. Otin lentokentalta taksin keskustaan, lentokentalta, jota on vaikea kurjuudessaan verrata mihinkaan toiseen. Yleensa, riippumatta siita kuinka koyha valtio on, lentokentta on maan edustuspaikka (lukuunottanmatta pienia syrjakylia), joka pidetaan siistina ja edustuskelpoisena. Mutta ei Mumbaissa. Jopa muistikuvani Delhin lentokentasta on siisti ja edustava verrattuna Mumbaihin.
Jaoin taksin saksalaisen pojan kanssa. Kaveri oli aika huvittava, silla han haukkui kaikkea liikkuvaa. Jopa rahanvaihtoni lentokentan kelvottomin kurssein oli vaikeaa kun han tuli selkani taakse haukkumaan huijauksesta. Saman han teki taksikuskille ja ensin valitsemamme hotellin virkailijalle. Han jai sinne, mina en kelpuuttanut murjua, silla halusin viimeiselle kolmelle yolleni jotain vahan siistimpaa. Tama oli virhe. Lopulta paadyin maksamaan kaatosateen vasyttamana yhdesta yosta vajaa 70 euroa, siis saman verran, mita olen keskimaarin maksanut kymmenesta yota. Ja rahalla sain huoneen, josta olisin Indonesiassa tai Laosissa joutunut maksamaan 10 ja Bangkokissa 20 euroa. Turhaan ei Mumbain hotellipalveluita haukuta kalliiksi ja huonoiksi.
Tanaan aamulla loysin pitkan etsimisen jalkeen huoneen kymmenella eurolla. Silla rahalla ei saa omaa kylpparia, mutta toisaalta en loytanyt alueellta yhtaan keskiluokan hotellia, joka ei olisi ollut taynna. Vaihtoehdot olivat siis 70 tai 10 euroa. Kauaa ei tarvinnut miettia valintaa. Ja asken istuessani valitsemani hotellin terassilla nauttimassa Kingfisheria totesin jopa viihtyvani siella paremmin tietenkin alitajunnassani tietoisena halvemmasta hinnasta. Moni asia on asennoitumisesta kiinni. Joskus tosin tuntuu mukavalta se, etta pihalta asti laukut kannetaan sisaan. Typeraa.
Kavelin paivalla Mumbain rautatieasemalle jota ei turhaan kehuta kauniiksi, tai ainakin nayttavaksi. Britit halusivat osoittaa olevansa Intiassa pysyvasti rakentaessaan sen. Ja vaikka olivatkin vaarassa, on yritys ehdottomasti hyvaksyttava. Asemalta kavelin kohti hotelliani Mumbain taidekaupunginosan lapi. Kavellessani paakatua pitkin ilokseni huomasin avoimen nayttelyn, jonne poikkesin katsomaan Mumbain nykytaidetta. Siita olin lukenut paljon kehuja.
Museossa sattui olemaan nelja eri nayttelya, kaikki vasta-avattuja. Jututin ensimmaisessa paikassa taiteilijaa, joka oli tehnyt taulut. Oli hauska kuulla nuoren naistaiteilijan ajatuksia tauluistaan. Taman jalkeen jatkoin toiseen nayttelyyn. Siella kaverikseni tuli vanha arvokkaan nakoinen herrasmies. Han kyseli mielipiteitani tauluita. Kerroin hanelle mita niista ajattelin. Sanoin myos rehellisesti, etta en ole kiinnostunut ostamaan tauluja. Pian minulle selvisi homman juju; han oli siella ainoastaan saalistamassa ilmaisia avajaispaivan koktaileja ja ruokatarjontaa. Lahdin leikkiin mukaan. Join punaviinia (intialaiseksi harvinaisen hyvaa), nautin juustoista ja snackseista seka naytin silta kuin olisin ollut ostamassa tauluja. Tama ei ollut vaikeaa, silla oikeasti pidin nayttelyista.
Jossain vaiheessa han kertoi lahettyvilla olevasta toisen nayttelyn avaisesta, josta han kaytti nimea "parempi party". Lahdin mukaan. Siella taulut eivat olleet laheskaan yhta kiinnostavia, mutta toisaalta tarjonta parempaa. Miehen seuraan liittyi hanen kaveri, joka myos tunnustautui ammattipummiksi. Leikki vaikutti jonkin aikaa hauskalta, mutta yleensa itku seuraa pitkasta ilosta. Nyt en pitkittanyt iloa, varsinkin kun minua varoitettiin liikkuvani huijareiden seurassa. Taman vaaran tosin tiedostin itsekin. Katsoimme amerikkalaiskoomikkojen shown ja taman jalkeen poistuessamme nayttelysta kiitin kohteliaasti seurasta ja poistuin eri suuntaan. Samalla huomasin miesten tappelevan keskenaan. Luultavasti he vaittelivat keskenaan kumman syy minun huijausyrityksen ymmartaminen oli.
Nyt tama paikka menee kiinni. Jatkan tekstin huomenna loppuun...
Nyt aamulla on vielakin lahes poutaista, vaikkakin taivaalta tihkuttikin ajoittain muutama pisara niskaan. Se luultavasti tarkoittaa sita, etta seuraavan kerran mennessani ulos sataa jo enemman. Ei se mitaan. Tama on viimeinen lomapaivani. Ei haittaa, vaikka vahan kastuisin.
Kayn ehka tekemassa vahan ostoksia. Eilen ostin pari uutta kirjaa - tai paremminkin kopiota uusista kirjoista. Katumarketin tarjonta oli selkeasti suunnattu turisteille. Esilla oli Coelhoa, Pamukia, Goshia, Rushdieta.. Valitsin kaksi jalkimmaista. Rushdieta en ole koskaan lukenut, mutta en voinut vastustaa hanen mainettaan. Pelkaan kylla englannoksen olevan liian vaikeaa. Mutta kohtahan se selviaa. Olen aikamoinen keltanokka kirjojen suhteen, silla vasta tassa iassa voin sanoa loytaneeni joitain suosikkikirjailijoita. Ehka suurin suosikkini on Orhan Pamuk, mutta haneltakin olen lukenut vain kolme kirjaa. Pitaisikohan vahan skarpata?
Lentoni lahtee huomenna klo 8.05. Huomenillalla minun pitaisi paasta kotiin nukkumaan. Tai tuskin kotiin. En edes tieda missa on kotini. Luultavasti Tampereella. Mutta asunnosta ei ole mitaan havaintoa. Ehka nukun Ratinansillan alla. Viela on mukavan lamminta.. Mutta jos jollain lukijalla on asunto vuokrattavana Tampereella, otan tiedon mielellani vastaan.
Matkustusaikainen blogini paattyy tahan. Kiitos mielenkiinnosta. Tasta jaa ihan kiva muisto itselleni. Ehka lueskelen tata elakepaivinani, jos sellaisia joskus paasen viettamaan. Saanen silloin nauttia mukavista ja varmasti huvittavista hetkista nykyajatusteni kanssa.
Tullen viela kirjoittamaan ajatuksiani vahan jasennellymmin paastyani kotiin. Lyhyesti voisi sanoa retken olleen todella onnistunut. Matka heratti uusia ajatuksia, sivisti ja opetti karsivallisyytta, ymmartamaan ihmisyytta, kommunikointia erilaisten ihmisten kanssa seka oli paaosin pirun hauskaa. Uskoisin olevani piirun verran parempi ihminen kuin puoli vuotta sitten. Piirun suuruutta voi kysya Eero Heinaluomalta. Olettaen etta han on oppinut virheestaan.
Pieti
Tama sopii hyvin viimeiseksi patkaksi: http://youtube.com/watch?v=ZEWXath6Yek
Eilen illalla en ollut samaa mielta. Otin lentokentalta taksin keskustaan, lentokentalta, jota on vaikea kurjuudessaan verrata mihinkaan toiseen. Yleensa, riippumatta siita kuinka koyha valtio on, lentokentta on maan edustuspaikka (lukuunottanmatta pienia syrjakylia), joka pidetaan siistina ja edustuskelpoisena. Mutta ei Mumbaissa. Jopa muistikuvani Delhin lentokentasta on siisti ja edustava verrattuna Mumbaihin.
Jaoin taksin saksalaisen pojan kanssa. Kaveri oli aika huvittava, silla han haukkui kaikkea liikkuvaa. Jopa rahanvaihtoni lentokentan kelvottomin kurssein oli vaikeaa kun han tuli selkani taakse haukkumaan huijauksesta. Saman han teki taksikuskille ja ensin valitsemamme hotellin virkailijalle. Han jai sinne, mina en kelpuuttanut murjua, silla halusin viimeiselle kolmelle yolleni jotain vahan siistimpaa. Tama oli virhe. Lopulta paadyin maksamaan kaatosateen vasyttamana yhdesta yosta vajaa 70 euroa, siis saman verran, mita olen keskimaarin maksanut kymmenesta yota. Ja rahalla sain huoneen, josta olisin Indonesiassa tai Laosissa joutunut maksamaan 10 ja Bangkokissa 20 euroa. Turhaan ei Mumbain hotellipalveluita haukuta kalliiksi ja huonoiksi.
Tanaan aamulla loysin pitkan etsimisen jalkeen huoneen kymmenella eurolla. Silla rahalla ei saa omaa kylpparia, mutta toisaalta en loytanyt alueellta yhtaan keskiluokan hotellia, joka ei olisi ollut taynna. Vaihtoehdot olivat siis 70 tai 10 euroa. Kauaa ei tarvinnut miettia valintaa. Ja asken istuessani valitsemani hotellin terassilla nauttimassa Kingfisheria totesin jopa viihtyvani siella paremmin tietenkin alitajunnassani tietoisena halvemmasta hinnasta. Moni asia on asennoitumisesta kiinni. Joskus tosin tuntuu mukavalta se, etta pihalta asti laukut kannetaan sisaan. Typeraa.
Kavelin paivalla Mumbain rautatieasemalle jota ei turhaan kehuta kauniiksi, tai ainakin nayttavaksi. Britit halusivat osoittaa olevansa Intiassa pysyvasti rakentaessaan sen. Ja vaikka olivatkin vaarassa, on yritys ehdottomasti hyvaksyttava. Asemalta kavelin kohti hotelliani Mumbain taidekaupunginosan lapi. Kavellessani paakatua pitkin ilokseni huomasin avoimen nayttelyn, jonne poikkesin katsomaan Mumbain nykytaidetta. Siita olin lukenut paljon kehuja.
Museossa sattui olemaan nelja eri nayttelya, kaikki vasta-avattuja. Jututin ensimmaisessa paikassa taiteilijaa, joka oli tehnyt taulut. Oli hauska kuulla nuoren naistaiteilijan ajatuksia tauluistaan. Taman jalkeen jatkoin toiseen nayttelyyn. Siella kaverikseni tuli vanha arvokkaan nakoinen herrasmies. Han kyseli mielipiteitani tauluita. Kerroin hanelle mita niista ajattelin. Sanoin myos rehellisesti, etta en ole kiinnostunut ostamaan tauluja. Pian minulle selvisi homman juju; han oli siella ainoastaan saalistamassa ilmaisia avajaispaivan koktaileja ja ruokatarjontaa. Lahdin leikkiin mukaan. Join punaviinia (intialaiseksi harvinaisen hyvaa), nautin juustoista ja snackseista seka naytin silta kuin olisin ollut ostamassa tauluja. Tama ei ollut vaikeaa, silla oikeasti pidin nayttelyista.
Jossain vaiheessa han kertoi lahettyvilla olevasta toisen nayttelyn avaisesta, josta han kaytti nimea "parempi party". Lahdin mukaan. Siella taulut eivat olleet laheskaan yhta kiinnostavia, mutta toisaalta tarjonta parempaa. Miehen seuraan liittyi hanen kaveri, joka myos tunnustautui ammattipummiksi. Leikki vaikutti jonkin aikaa hauskalta, mutta yleensa itku seuraa pitkasta ilosta. Nyt en pitkittanyt iloa, varsinkin kun minua varoitettiin liikkuvani huijareiden seurassa. Taman vaaran tosin tiedostin itsekin. Katsoimme amerikkalaiskoomikkojen shown ja taman jalkeen poistuessamme nayttelysta kiitin kohteliaasti seurasta ja poistuin eri suuntaan. Samalla huomasin miesten tappelevan keskenaan. Luultavasti he vaittelivat keskenaan kumman syy minun huijausyrityksen ymmartaminen oli.
Nyt tama paikka menee kiinni. Jatkan tekstin huomenna loppuun...
Nyt aamulla on vielakin lahes poutaista, vaikkakin taivaalta tihkuttikin ajoittain muutama pisara niskaan. Se luultavasti tarkoittaa sita, etta seuraavan kerran mennessani ulos sataa jo enemman. Ei se mitaan. Tama on viimeinen lomapaivani. Ei haittaa, vaikka vahan kastuisin.
Kayn ehka tekemassa vahan ostoksia. Eilen ostin pari uutta kirjaa - tai paremminkin kopiota uusista kirjoista. Katumarketin tarjonta oli selkeasti suunnattu turisteille. Esilla oli Coelhoa, Pamukia, Goshia, Rushdieta.. Valitsin kaksi jalkimmaista. Rushdieta en ole koskaan lukenut, mutta en voinut vastustaa hanen mainettaan. Pelkaan kylla englannoksen olevan liian vaikeaa. Mutta kohtahan se selviaa. Olen aikamoinen keltanokka kirjojen suhteen, silla vasta tassa iassa voin sanoa loytaneeni joitain suosikkikirjailijoita. Ehka suurin suosikkini on Orhan Pamuk, mutta haneltakin olen lukenut vain kolme kirjaa. Pitaisikohan vahan skarpata?
Lentoni lahtee huomenna klo 8.05. Huomenillalla minun pitaisi paasta kotiin nukkumaan. Tai tuskin kotiin. En edes tieda missa on kotini. Luultavasti Tampereella. Mutta asunnosta ei ole mitaan havaintoa. Ehka nukun Ratinansillan alla. Viela on mukavan lamminta.. Mutta jos jollain lukijalla on asunto vuokrattavana Tampereella, otan tiedon mielellani vastaan.
Matkustusaikainen blogini paattyy tahan. Kiitos mielenkiinnosta. Tasta jaa ihan kiva muisto itselleni. Ehka lueskelen tata elakepaivinani, jos sellaisia joskus paasen viettamaan. Saanen silloin nauttia mukavista ja varmasti huvittavista hetkista nykyajatusteni kanssa.
Tullen viela kirjoittamaan ajatuksiani vahan jasennellymmin paastyani kotiin. Lyhyesti voisi sanoa retken olleen todella onnistunut. Matka heratti uusia ajatuksia, sivisti ja opetti karsivallisyytta, ymmartamaan ihmisyytta, kommunikointia erilaisten ihmisten kanssa seka oli paaosin pirun hauskaa. Uskoisin olevani piirun verran parempi ihminen kuin puoli vuotta sitten. Piirun suuruutta voi kysya Eero Heinaluomalta. Olettaen etta han on oppinut virheestaan.
Pieti
Tama sopii hyvin viimeiseksi patkaksi: http://youtube.com/watch?v=ZEWXath6Yek
Kommentit