Olen jo neljatta paivaa Luang Prabangissa kymmenen tunnin bussimatkan paassa Vientianesta pohjoiseen. Kun olin kirjoittanut edellisen viestin, tapasin heti Internet cafen ulkopuolella Alinan ja Helenin. He olivat lahdossa samana iltapaivana eteenpain ja kysyivat, haluaisinko lahtea mukaan. No, taalla olen.
Kaikki kuvat ensimmaista lukuunottamatta (Tanja & Jens Vientianessa) ovat Luang Prabangista.
Luang Prabang sijaitsee Mekongin ja sen sivujoki Nam Khanin risteyksessa. Se on yksi kauneimmista ja idyllisimmista pikkukaupungeista, joissa koskaan olen vieraillut ja myos yksi Unescon maailmanperintokohteista. Kaupunki edustaa ranskan siirtomaa-ajan arkkitehtuuria kauneimmillaan. Taalla voisi asua vaikka kuinka pitkaan.
Aika on kuitenkin rajallinen ja huomenna jatkamme matkaa eteenpain. Ostimme asken bussiliput Nong Khiaween, josta tarkoituksemme on jatkaa jokilaivoilla kohti pohjoista Phongsalin kaupunkia lahella Vietnamin ja Kiinan rajaa. Sielta on luultavasti mahdollisuus palata jokilaivalla toista reittia takaisin Udomxaihin. Laivamatkat kestavat seitsemasta kymmeneen tuntiin. Retkesta tulee varmasti upea, jos maisemat ovat lehellekaan sita, mita niista sanotaan. Matkan onnistumista auttanee myos se, etta nautin suuresta Alinan ja Helenin hauskasta seurasta.
Pohjoisesta tuskin loydan toimivaa nettiyhteytta. Seuraavaan blogin paivittamiseen mennee viikko tai kaksi. Laosin ulkopuolella minun pitaa olla viimeistaan 20.7., jolloin jatkettu viisumini umpeutuu. Jatkan ehka Laosista Pohjois-Thaimaaseen, josta paasee helposti Bangkokiin. Tai sitten matkaan Helenin seurassa Hanoihin, josta voisin ottaa halvan lennon Thaimaan paakaupunkiin. Bangkokiin joudun valitettavasti varaamaan pari paivaa aikaa, jotta saan haettua Intian viisumin ennen 27.7. lentoani Mumbaihin.
Vahiin kay ennen kuin loppuu, mutta toisaalta kaikki hyva loppuu aikanaan..
Pieti
Kaikki kuvat ensimmaista lukuunottamatta (Tanja & Jens Vientianessa) ovat Luang Prabangista.
Luang Prabang sijaitsee Mekongin ja sen sivujoki Nam Khanin risteyksessa. Se on yksi kauneimmista ja idyllisimmista pikkukaupungeista, joissa koskaan olen vieraillut ja myos yksi Unescon maailmanperintokohteista. Kaupunki edustaa ranskan siirtomaa-ajan arkkitehtuuria kauneimmillaan. Taalla voisi asua vaikka kuinka pitkaan.
Aika on kuitenkin rajallinen ja huomenna jatkamme matkaa eteenpain. Ostimme asken bussiliput Nong Khiaween, josta tarkoituksemme on jatkaa jokilaivoilla kohti pohjoista Phongsalin kaupunkia lahella Vietnamin ja Kiinan rajaa. Sielta on luultavasti mahdollisuus palata jokilaivalla toista reittia takaisin Udomxaihin. Laivamatkat kestavat seitsemasta kymmeneen tuntiin. Retkesta tulee varmasti upea, jos maisemat ovat lehellekaan sita, mita niista sanotaan. Matkan onnistumista auttanee myos se, etta nautin suuresta Alinan ja Helenin hauskasta seurasta.
Pohjoisesta tuskin loydan toimivaa nettiyhteytta. Seuraavaan blogin paivittamiseen mennee viikko tai kaksi. Laosin ulkopuolella minun pitaa olla viimeistaan 20.7., jolloin jatkettu viisumini umpeutuu. Jatkan ehka Laosista Pohjois-Thaimaaseen, josta paasee helposti Bangkokiin. Tai sitten matkaan Helenin seurassa Hanoihin, josta voisin ottaa halvan lennon Thaimaan paakaupunkiin. Bangkokiin joudun valitettavasti varaamaan pari paivaa aikaa, jotta saan haettua Intian viisumin ennen 27.7. lentoani Mumbaihin.
Vahiin kay ennen kuin loppuu, mutta toisaalta kaikki hyva loppuu aikanaan..
Pieti
Kommentit