Saattelin asken Ailinin lentokentalle. Vajaan parin viikon yhteinen rupeama on takana. Olo oli haikea, mutta toisaalta matkustamisemme oli niin hektista, etta on kiva paasta hetkeksi yksin lepaamaan. Oli hienoa saada jakaa ajatuksia tuoreeltaan. Nyt ne saavat jaada taas muistukuviksi omaan mieleeni - mika tietysti on tarkeinta. Taidamme olla Ailinin kanssa aika hyvia ystavia, silla emme onnistuneet yli 240 tunnin lahes jatkuvan yhdessaolon aikana saamaan edes kiistan puolikasta aikaiseksi.
Lentokentalla sain iloisen pienen yllatyksen. Huomiseksi ostamani Myanmarin lento, jolle en aikonut osallistua, oli peruttu. Sain siita rahat takaisin.
Eilen illalla paatin lahtea huomenna bussilla kohti Laosia. Lonely Planetin lauseet: "Travellers utter a distict 'ahhh' when they arrive in Laos, like kicking back in a hammock after a long hot day. No teeming, smoggy metropolis, no aggressive entrepreneurialism, this is Southeast Asian's most relaxing country to travel in", eivat jattaneet asiaa epaselvaksi.
Tarkoituksenani olisi menna Ita-Thaimaan Ubon Ratchathanin kautta Laokseen ja siella maan etelaosaan, jossa Mekong levittaytyy 14 km leveaksi deltaksi muodostaen "4000 saareksi" kutsutun alueen. Nyt surffatessani netissa Thaimaan konsulaatti tarjosi kuitenkin seuraavan ikavan yllatyksen: "Suomen kansalaiset voivat olla Thaimaassa turisteina maksimissaan 30 päivää ilman viisumia ja ei yli 90 päivää tai 3 maahantuloa 6 kuukauden sisällä." Minulla tuo kolme maahantuloa on tayttynyt. Nyt en oikein tieda, mita tekisin. Luultavasti joudun viettamaan Bangkokissa viela yhden tai kaksi ylimaaraista paivaa viisumihakemuksia rustaille.
Joutunen turvautumaan Khao San Roadin turistipalveluihin. En muistanutkaan, minkalainen turistihelvetti katu on. Kavimme siella kavelemassa lauantai-iltana. Koko katu oli ahdettu tayteen kojuja joiden valissa tuhannet turistit yrittivat taistella tietaan eteenpain. Kaupan oli kaikki mahdollinen liikkumaton ja liikkuva, mita vaan voi mieli kuvitella.
Eilen piti viela kayda uudestaan katsomassa, voiko joka ilta meno olla samanlaista. Onneksi ei. Positiivisena yllatyksena loysimme Khao Sanilta japanilaisen ravintolan, joka tarjosi epatodelliselta tuntuvan rauhan ja japanilaisen tunnelman keskella turistikadun hektisyytta. Ja kaiken lisaksi parempaa japanilaista ruokaa en ole koskaan Japanin ulkopuolella saanut. Milta kuulostaa sushipizza? No, saakelin hyvalta nain jalkikateen ainakin minun korvaani. Tiedan jo, missa tana iltana ruokailen..
Nyt jatkan surffailua netissa ja koitan selvittaa noita viisumijuttuja edelleen.
Pieti
Lentokentalla sain iloisen pienen yllatyksen. Huomiseksi ostamani Myanmarin lento, jolle en aikonut osallistua, oli peruttu. Sain siita rahat takaisin.
Eilen illalla paatin lahtea huomenna bussilla kohti Laosia. Lonely Planetin lauseet: "Travellers utter a distict 'ahhh' when they arrive in Laos, like kicking back in a hammock after a long hot day. No teeming, smoggy metropolis, no aggressive entrepreneurialism, this is Southeast Asian's most relaxing country to travel in", eivat jattaneet asiaa epaselvaksi.
Tarkoituksenani olisi menna Ita-Thaimaan Ubon Ratchathanin kautta Laokseen ja siella maan etelaosaan, jossa Mekong levittaytyy 14 km leveaksi deltaksi muodostaen "4000 saareksi" kutsutun alueen. Nyt surffatessani netissa Thaimaan konsulaatti tarjosi kuitenkin seuraavan ikavan yllatyksen: "Suomen kansalaiset voivat olla Thaimaassa turisteina maksimissaan 30 päivää ilman viisumia ja ei yli 90 päivää tai 3 maahantuloa 6 kuukauden sisällä." Minulla tuo kolme maahantuloa on tayttynyt. Nyt en oikein tieda, mita tekisin. Luultavasti joudun viettamaan Bangkokissa viela yhden tai kaksi ylimaaraista paivaa viisumihakemuksia rustaille.
Joutunen turvautumaan Khao San Roadin turistipalveluihin. En muistanutkaan, minkalainen turistihelvetti katu on. Kavimme siella kavelemassa lauantai-iltana. Koko katu oli ahdettu tayteen kojuja joiden valissa tuhannet turistit yrittivat taistella tietaan eteenpain. Kaupan oli kaikki mahdollinen liikkumaton ja liikkuva, mita vaan voi mieli kuvitella.
Eilen piti viela kayda uudestaan katsomassa, voiko joka ilta meno olla samanlaista. Onneksi ei. Positiivisena yllatyksena loysimme Khao Sanilta japanilaisen ravintolan, joka tarjosi epatodelliselta tuntuvan rauhan ja japanilaisen tunnelman keskella turistikadun hektisyytta. Ja kaiken lisaksi parempaa japanilaista ruokaa en ole koskaan Japanin ulkopuolella saanut. Milta kuulostaa sushipizza? No, saakelin hyvalta nain jalkikateen ainakin minun korvaani. Tiedan jo, missa tana iltana ruokailen..
Nyt jatkan surffailua netissa ja koitan selvittaa noita viisumijuttuja edelleen.
Pieti
Kommentit