Eilen vietin ensimmaisen kokonaisen paivan Ubudissa. Ensivaikutelma ei pettanyt. Kaupunki on taynna kauniita rakennuksia, hienoja puutarhoja ja mukavia pikkukujia. Kiertelin basaareja, Katselin poikien jalkapalloharjoituksia ja hemmottelin itseani hyvalla ruoalla. Sorruin jopa norjalaisen (!) pikkukuppilan erinomaiseen leivokseen ja jaateloon, eurooppalaisittain "oikeaan" kahviin (kahvi taalla on minun suuhun aivan liian paksua ja vahvaa) seka brandiin, kaikki makuja, joita ei talla reissulla ole aiemmin tullut vastaan.
Olo oli eilen sanalla sanoen vapautunut.
Paasin myos pitkasta aikaa lukemaan sanomalehtea, silla vastaan sattui tulemaan englanninkielista The Jakarta Postia kauppaava poika. Saatuani alkuperaisen 45 000:n pyynnon laskemaan kymmeneentuhanteen (n. 1 $) kaupat olivat selvio. Lehti kirjoitti yllattavan kriittisesti yhteiskunnasta ja hallituksesta. Ilmeisesti taalla on suhteellisen vapaa lehdisto, silla lehti oli toiminut vuodesta -83 alkaen. Pitanee selvitella lehden taustoja hieman muutama kuukausi sitten oppimani muotitermin KVG mukaisesti (googletan). Lehden artikkelit kasittelivat mm. seuraavia asioita:
- toteutuuko uskonnonvapaus Indonesiassa? Erityisesti artikkelissa kritisoitiin vanhaa perua olevaa lakia, joka antaa hallitukselle mahdollisuuden rajoittaa uskontojen toimimista. Toisaalta vedottiin perustulakiin, jonka mukaan Indonesiassa on uskonnonvapaus.
- kritisoitiin koulutuksen nykytilaa ja erityisesti sen sidonnaisuutta uskontoon
- pohdittiin maailman elintarvikkeiden hintojen nousua ja sen suhdetta oljyn hinnan nousuun ja erityisesti sita, miksi Indonesia ei ole enaa omavarainen riisin eika oljyn suhteen
- arvosteltiin sita, etta Balin energiantuotanto perustuu paaosin dieselgeneraattoriin, jonka pyorittaminen kuluttaa joka paiva n. 10 miljoonan $:n edesta polttoainetta, joka aiheuttaa ymparisto-ongelmia (sivuhuom. pitaisiko tassa tapauksessa kayttaa valiviivaa?) seka voimistaa kasvihuoneilmiota
- kansainvalisen yhteison pitaisi tunnustaa Taiwanin itsenaisyys
- jossain pikkukylassa on otettu kayttoon merivedesta juomavetta tekeva vedenpuhdistuslaitos, joka on kaytossa vain kahdessa muussa maassa (Japanissa ja Etela-Koreassa).
Hmm, kasittaakseni Suomen saaristokylissa kuten Dragsfjardissa ja Houtskarissa on tasmalleen samaan kaanteisosmoosiin perustuva vedenkasittelylaitos. Ehka ko. laitoksessa oli joku sellainen ainutlaatuinen prosessi, jota ei tekstissa mainittu..
Kokonaisuudessaan lehti oli hyvin mielenkiintoinen ja auttoi saamaan hieman paremman kasityksen Indonesiasta, mutta toisaalta ollessaan hyvin lansimielinen ja uskonnonvastainen se antoi vain yhden totuuden. No, eipa mitaan lahdetta pida lukea kritiikittomasti.. Taidan ostaa tanaan uuden painoksen.
Yksi asia taalla pistaa silmaan aiempien indonesialaiskaupunkien jalkeen; suurin osa turisteista ei tervehdi, ei hymyile, eika edes vilkaise vastaantulijaa. Ero esimerkiksi Labuanbajoon on todella silmiinpistava. Toki turisteja on taalla enemman, mutta ei se voi selittaa erilaista kaytosta. Ilmio on hieman sama kuin Suomessa vertaisi maalla asuvia ihmisia kaupunkilaisiin. Miksi Balin turistit ovat kaupunkilaisia ja Labuanbajon maalaisia? Syita on hauska leikitella mielessa, mutta jatan ajatukset omikseni. Veikkaan, etta taalla turistit ovat tulleet kaupunkiin taksilla matkalaukkujen kanssa ja Labuanbajossa turistit liikkuvat omin jaloin reppu selassa. Taman pidemmalle en lahde tekemaan yleistyksia, silla taidan liikkua jo nyt vaarallisilla vesilla.
Ylipaatansa ihmetyttaa, mika tervehtimisessa on niin pirun vaikeaa. Kavereitani on tyoskennellyt jopa sellaisissa tyoyhteisoissa, joissa ei aamuisin tervehdita toisia. Ei ole vaikea arvata, etta tallaisen tyopaikan ilmapiiri ei muutenkaan ollut kovin miellyttava. Itse en sellaisessa paikassa kauaa viihtyisi. On yleisesti tiedetty tosiasia, etta tervehtiminen on pieni osa positiivisen ilmapiirin luontia, mika esimerkiksi markkinataloudessa voidaan mitata suoraan tuloksessa, (mika taas parantaa edelleen ilmapiiria). Tasta on omalta tyopaikaltanikin hyva esimerkki. Tyoskentelin Kaarinan toimipisteessa, mutta vierailin saannollisesti myos Tampereen toimipisteessa. Varsinkin muutama vuosi sitten ilmapiiri Kaarinassa oli huomattavasti parempi - ja tosiaan Tampereella ei valttamatta aamuisin tervehditty. Kaarina teki katetta Tampere ei. Viime vuosina olen aistinut Tampereen toimiston ilmapiirin paranevan huomattavasti. Nakyyko tama myos tuloksessa, se jaa nahtavaksi.. Terveisia AIRIX:n hyvanilmapiirin toimistoihin, jos siella joku tata lukee.
Minua arsyttaa suunnattomasti ihmiset, jotka haukkuvat positiivisuuden olevan typeraa sanahelinaa. On tyhmyytta vaittaa nain. Positiivisuudella ja kritiikittomyydella ei tarvitse olla mitaan tekemista keskenaan, olkoonkin, etta joiden ihmisten kohdalla asiat yhdistyvat. Jos jotain talta matkalta jaa kateen, niin ainakin se, etta yritan jatkossa enemman saada ymparistoni hymyilemaan.
Nyt taisi ajatukseni eksya aika kauksi tasta hetkesta. Se varmasti kuvasta hyvin mieleni keveytta. Hankin eilen erinomaisen Balin kartan. Painan kohta kyparan paahan ja yritan suunnata yhden temppelin kautta hiljaiselle uimarannalle. Tanaan en tuhlaa yhta paljon rahaa kuin eilen..
Iloista kesan odotusta!
Pieti
Olo oli eilen sanalla sanoen vapautunut.
Paasin myos pitkasta aikaa lukemaan sanomalehtea, silla vastaan sattui tulemaan englanninkielista The Jakarta Postia kauppaava poika. Saatuani alkuperaisen 45 000:n pyynnon laskemaan kymmeneentuhanteen (n. 1 $) kaupat olivat selvio. Lehti kirjoitti yllattavan kriittisesti yhteiskunnasta ja hallituksesta. Ilmeisesti taalla on suhteellisen vapaa lehdisto, silla lehti oli toiminut vuodesta -83 alkaen. Pitanee selvitella lehden taustoja hieman muutama kuukausi sitten oppimani muotitermin KVG mukaisesti (googletan). Lehden artikkelit kasittelivat mm. seuraavia asioita:
- toteutuuko uskonnonvapaus Indonesiassa? Erityisesti artikkelissa kritisoitiin vanhaa perua olevaa lakia, joka antaa hallitukselle mahdollisuuden rajoittaa uskontojen toimimista. Toisaalta vedottiin perustulakiin, jonka mukaan Indonesiassa on uskonnonvapaus.
- kritisoitiin koulutuksen nykytilaa ja erityisesti sen sidonnaisuutta uskontoon
- pohdittiin maailman elintarvikkeiden hintojen nousua ja sen suhdetta oljyn hinnan nousuun ja erityisesti sita, miksi Indonesia ei ole enaa omavarainen riisin eika oljyn suhteen
- arvosteltiin sita, etta Balin energiantuotanto perustuu paaosin dieselgeneraattoriin, jonka pyorittaminen kuluttaa joka paiva n. 10 miljoonan $:n edesta polttoainetta, joka aiheuttaa ymparisto-ongelmia (sivuhuom. pitaisiko tassa tapauksessa kayttaa valiviivaa?) seka voimistaa kasvihuoneilmiota
- kansainvalisen yhteison pitaisi tunnustaa Taiwanin itsenaisyys
- jossain pikkukylassa on otettu kayttoon merivedesta juomavetta tekeva vedenpuhdistuslaitos, joka on kaytossa vain kahdessa muussa maassa (Japanissa ja Etela-Koreassa).
Hmm, kasittaakseni Suomen saaristokylissa kuten Dragsfjardissa ja Houtskarissa on tasmalleen samaan kaanteisosmoosiin perustuva vedenkasittelylaitos. Ehka ko. laitoksessa oli joku sellainen ainutlaatuinen prosessi, jota ei tekstissa mainittu..
Kokonaisuudessaan lehti oli hyvin mielenkiintoinen ja auttoi saamaan hieman paremman kasityksen Indonesiasta, mutta toisaalta ollessaan hyvin lansimielinen ja uskonnonvastainen se antoi vain yhden totuuden. No, eipa mitaan lahdetta pida lukea kritiikittomasti.. Taidan ostaa tanaan uuden painoksen.
Yksi asia taalla pistaa silmaan aiempien indonesialaiskaupunkien jalkeen; suurin osa turisteista ei tervehdi, ei hymyile, eika edes vilkaise vastaantulijaa. Ero esimerkiksi Labuanbajoon on todella silmiinpistava. Toki turisteja on taalla enemman, mutta ei se voi selittaa erilaista kaytosta. Ilmio on hieman sama kuin Suomessa vertaisi maalla asuvia ihmisia kaupunkilaisiin. Miksi Balin turistit ovat kaupunkilaisia ja Labuanbajon maalaisia? Syita on hauska leikitella mielessa, mutta jatan ajatukset omikseni. Veikkaan, etta taalla turistit ovat tulleet kaupunkiin taksilla matkalaukkujen kanssa ja Labuanbajossa turistit liikkuvat omin jaloin reppu selassa. Taman pidemmalle en lahde tekemaan yleistyksia, silla taidan liikkua jo nyt vaarallisilla vesilla.
Ylipaatansa ihmetyttaa, mika tervehtimisessa on niin pirun vaikeaa. Kavereitani on tyoskennellyt jopa sellaisissa tyoyhteisoissa, joissa ei aamuisin tervehdita toisia. Ei ole vaikea arvata, etta tallaisen tyopaikan ilmapiiri ei muutenkaan ollut kovin miellyttava. Itse en sellaisessa paikassa kauaa viihtyisi. On yleisesti tiedetty tosiasia, etta tervehtiminen on pieni osa positiivisen ilmapiirin luontia, mika esimerkiksi markkinataloudessa voidaan mitata suoraan tuloksessa, (mika taas parantaa edelleen ilmapiiria). Tasta on omalta tyopaikaltanikin hyva esimerkki. Tyoskentelin Kaarinan toimipisteessa, mutta vierailin saannollisesti myos Tampereen toimipisteessa. Varsinkin muutama vuosi sitten ilmapiiri Kaarinassa oli huomattavasti parempi - ja tosiaan Tampereella ei valttamatta aamuisin tervehditty. Kaarina teki katetta Tampere ei. Viime vuosina olen aistinut Tampereen toimiston ilmapiirin paranevan huomattavasti. Nakyyko tama myos tuloksessa, se jaa nahtavaksi.. Terveisia AIRIX:n hyvanilmapiirin toimistoihin, jos siella joku tata lukee.
Minua arsyttaa suunnattomasti ihmiset, jotka haukkuvat positiivisuuden olevan typeraa sanahelinaa. On tyhmyytta vaittaa nain. Positiivisuudella ja kritiikittomyydella ei tarvitse olla mitaan tekemista keskenaan, olkoonkin, etta joiden ihmisten kohdalla asiat yhdistyvat. Jos jotain talta matkalta jaa kateen, niin ainakin se, etta yritan jatkossa enemman saada ymparistoni hymyilemaan.
Nyt taisi ajatukseni eksya aika kauksi tasta hetkesta. Se varmasti kuvasta hyvin mieleni keveytta. Hankin eilen erinomaisen Balin kartan. Painan kohta kyparan paahan ja yritan suunnata yhden temppelin kautta hiljaiselle uimarannalle. Tanaan en tuhlaa yhta paljon rahaa kuin eilen..
Iloista kesan odotusta!
Pieti
Kommentit