Kuten vahan ennakoin, paatin lahtea mukaan autoreissulle Labuanbajosta kohti itaista Floresia paakohteena Kelimutun tulivuori. Matkalla oli lisakseni kanadalainen pariskunta, kaksi tyttoa Hollannista ja saksalainen mies. Reissu kesti nelja paivaa ja nyt olen takaisin taalla Labuanbajon satamakaupungissa.
Vaikka linnuntieta matkaa Kelimutulle on vain reilu parisataa kilometria, maantieta pitkin matkaa kertyy n. 450 km ja ilman pysahdyksia matkan kesto on n. 12 tuntia. Tama kuvaa hyvin tien kuntoa ja toisaalta sita, mita tie pujottelee serpentiinina vuorten rinteilla. Siksi pilkoimme matkan neljaksi ajopaivaksi, mika ei ollut ainakaan yhtaan liikaa.
Menopelina meilla oli seitsenpaikkainen farmariauto, jonka peltien kolina varsinkin alussa hirvitti. Kuski oli mukavan oloinen paikallinen mies, mutta hanen ajotyyli oli vahintaankin epamaarainen ja uskallan vaittaa jopa oman ajamiseni olevan tasaisempaa. Valilla koroteltiin vajaata 40 km/h, mutta taas hetkittain kuljettajan innostuessa ajamaan kilpaa kuorma-autojen kanssa nopeus kiihtyi lahelle sataa. Huomioiden mutkaisen reilun pyoratien levyisen tien, jota rikkoivat jatkuvat soraosuudet, kiertotiet ja valtavat kuopat, sanoisin huippunopeutemme olleen vahintaakin kyseenalainen. No, takaisin perilla olemme ja vielapa ehjina..
Aloitimme matkan lauantaina aamuyhdeksalta. Maisemat reitilla olivat upeat. Floresin saari on kasvillisuudeltaan reheva. Tieta varjostivat kookospalmut, papaijat, banaanipuut ja lukuisat muut kasvilajit. Reitti tarjosi upeita vuoristoisia maisemia. Koska korkeimmat vuoret kohosivat vain reiluun kahteen kilometriin, vuorten rinteet ja laaksot olivat kokonaisuudessaan rehevan kasvillisuuden peitossa. Joet ja putoukset rikkoivat paikoin vihrean maiseman. Tie pujotteli pienten maalaiskylien kautta, jossa lapset keraantyivat tienvarteen huutelemaan "halou mister". Tama huuto toistui satoja kertoja. Iloiset lastenkasvot saivat kuitenkin jatkuvasti naaman hymylle, eika porukka vasynyt vastaamaan tervehdyksiin. Ajomatka sujui vaivalloisuudestaan huolimatta nopeasti ikkunasta ulos katsellessa.
Pysahdyimme matkalla useaan otteeseen valokuvaamaan upeita maisemia - itse kamerattomana jouduin muistikortin sijaan tallentamaan maisemat aivojen muistilokeroihin. Mutta uskon kylla sahkoimpulssieni kulkevan aivoissa pitkaan siten, etta maisemat ovat tuoreina mielessa.. Tutustuimme myos indonesialaiseen perinteiseen tapaan tehda viinaa, arakia, palmuista. Mukaan tarttui myos pari pulloa maistiaisia. Ne saivat illallisen Bajawan kaupungissa, johon paasimme iltaseitseman maissa auringon jo laskettua, sujumaan iloisissa merkeissa. Jopa jollain ilmeni lievia kaynnistymisvaikeuksia seuraavana aamuna. Itse en kuulunut tahan porukkaan..
Perjantaina jatkoimme sovitun kahdeksen sijaan matkaa aamuyhdeksalta. Matka taittui edelliselta paivalta tutun upeissa maisemissa. Paasimme illaksi Monin kylaan, joka sijaitsee reilun kymmenen kilometrin paassa Kelimutun tulivuoresta. Illalla ennen ruokaa kuljettajamme vei meidat tulivuoresta energiaa ammentaville kuumille lahteille, joita Indonesia on tuliperaisena saarena taynna. Pitkan ajon paatteeksi oli aika lokoisaa makoilla lahteen pohjalla ja ihailla tahtitaivasta. Paikalliset sanovat lahteella ja sen vedessa olevilla mineraaleilla olevan parantava vaikutus ihosairauksiin. Tassa tuntui olevan vinha pera, mutta toisaalta epailen vaikutuksen olleen lahinna psyykkista. Yhta kaikki, olo lahteilta palatessa oli vahintaankin auvoinen, varsinkin kun loysin karanneen sandaalin (ainoat Kelimutun reissulla mukana olleet jalkineet), jonka virta vei kohti alajuoksua mukanaan. Reheva kasvillisuus onneksi pelasti minut jatkamasta matkaa kenkapuolena..
Sunnuntaina herasimme neljan jalkeen, johta ehtisimme Kelimutun tuluvuorelle ennen auringonnousua. Kiipeamisesta ei tassa yhteydessa voi puhua, silla ajoimme autolla polun paahan, josta oli enaa puolentunnin nousu huipulle. Se ei haitannut, silla huipulla naky hulppea auringon varjatessa pilviverhoa ja vuorenhuippuja kultaisilla sateillaan.
Kelimutu on tunnettu kolmesta tulivuoren pohjalla sijaitsevasta jarvesta, jotka tulivuoren mineraalien vaikutuksen vaihtavat tasaiseen tahtiin varia. Varsinkin kahden vierekkaisen vain puolen metrin kalliokielekkeen erottaman jarven erilainen varitys oli vaikuttava. Ei ihme, etta jarvet ovat yksi Indonesian merkittavimmista luontonahtavyyksista. Siksi emme saaneet seurata auringonnousua yksia, vaan paikalla oli kaksi kourallista muitakin turisteja. En valitettavasti itse voinut ottaa kuvia - enka kylla niita tanne viela osaisi ladatakaan - mutta ohessa on linkki Wikipedian Kelimutu-artikkeliin: http://en.wikipedia.org/wiki/Kelimutu
Ihailimme auringonnousua ja sita, miten se sai jarvet paljastamaan todellisen varityksensa, parin tunnin ajan. Iltapaivaksi palasimme takaisin Bajawaan, jossa aikani kierreltyani sain tarpeeksi kamerattomuudestani ja ostin paikallisesta valokuvausliikeesta uuden digikameran itselleni. Toistaiseksi kamera vaikuttaa luotettavalta. Pitanee hokea mantraa: "Kesta koko loppureissu, kesta koko loppureissu..", ainakin viikon ajan, jotta saisin muistojen lisaksi konkreettisesti ikuistettua tulevia huippuhetkia, ja jossain vaiheessa jopa lisattya kuvia tanne blogiin.
Eilen illalla paasimme pitkan ajon Labuanbajoon. Heti paastyani takaisin hotelliin sain epamiellyttavan uutisen, etta huomiseksi varaamani Balin lento olisi taynna, enka paasikaan lahtemaan kaupungista. Sovin, etta tapaan tana-aamuna uudestaan herra Fernadon, joka oli luvannut jarjestaa liput. Aamulla sama Fernando palasi hotellille ja kertoi, etta olikin saanut peruutuspaikan lennolle. Hinta oli nyt yllattaen 100 000 rupiaa (n. 10 taalaa) kalliimpi, yhteensa 850 000 rupiaa. Siis peruskusetus. En jaksanut vaittaa vastaan, silla olin jo antanut lipuista 300 000:n ennakkomaksun ja ajattelin menettavani sen, jos en nyt suostuisi lisamaksuun. Lisaksi lennot kasittaakseni ovat aika tayteen buukattuja, joten en huomiseksi valttamatta olisi saanut muutakaan kautta lentoa. Kun liput lopulta parin tunnin odotuksen jalkeen saatiin kirjoitettua, hinta oli noussut viela 30 000 rupiaa. Heh, tama on Indonesia.
Toisaalta Fernando sai haluamansa, lisaa rahaa. Tama on paikallinen muista koyhista Aasian maista tuttu tapa toimia. En oikein voi hanta syyllistaakaan, silla tuskin Fernando pitaa itseaan varkaana. Olen vain kasvanut Suomessa kovin erilaiseen toimintakulttuuriin, enka kylla ole pahoillani siita. On valitettavaa, etta valtaosa paikallisista ihmiskontakteista on juuri kauppamiehia. Sen perusteella syyllistyisi helposti yleistykseen indonesialaisten olevan eparehellisia hyvaksikayttajia. Tama nyt vain sattuu olemaan tapa toimia turistien kanssa.
Valitettavasti se johtaa siihen, etta suhtaudun kaikkiin ihmisiin lahtokohtaisesti huijareina. Tiettyyn rajaan asti epaluuloisuus on ainoa tapa toimia, jos ei halua tulla kokonaan putsatuksi, mutta toisaalta se rajoittaa aika tavalla aitojen tuttavuuksien solmimista. Ehka siita ei kannatakaan haaveilla, silla yhdessa paikassa kerrallaan viettamani lyhyt aika ei taida antaa mahdollisuutta luottamuksellisten suhteiden solmimiseen.. Tama on ikuinen matkustamisen ongelma, varsinkin jos haluaa nahda paljon eri paikkoja pienessa ajassa - tassa tapauksessa yhdessa kuukaudessa Indonesian, maan jossa on toistakymmentatuhatta saarta, useita satoja eri kielta puhuvia heimoja seka todella upea ja monimuotoinen luonto..
Asken kavin parturissa. Leikkaus maksoi 20 000 rupiaa (n. 1,5 euroa) ja sisalsi myos paahieronnan - ei siis kovin kallista. Parturilla tuntui olevan aika hyva ote hierontaan ja innostuin hanen tarjoukseen kokovartalohieronnasta. Hieronta olikin aluksi miellyttavaa ja ammattitaitoista. Epailykseni hieman herasi, kun hieroja (mies) hieroi pitkaan ja antaumuksella pakaroita ja nivusiani. "Maassa maan tavalla" ajattelin ja yritin pysya rentona. Epailykseni eivat kuitenkaan olleet tuulesta temmattuja; hieroja tarttui hieman intiimimpaan paikkaan sanoen samalla kysyvalla ilmeella: "Dead?". Myos oma vastaukseni oli hyvin helposti luettavissa ilmeestani: "SE saa olla hyvin dead jatkossakin.." Taytyy tunnustaa, etta hieman erikoinen olo hieronnasta jai, vaikka miehen ote itse hierontaan vaikuttikin ammattimaiselta..
Huomenna siis suuntaan kohti Balia, jos kaikki menee suunnitellusti. Sielta tarkoitukseni olisi varata majoitus yhdesta ja samasta paikasta reiluksi viikoksi. Nyt on matkustettu ja vaihdettu paikkaa vahaksi aikaa riittavasti. On aika asettua hetkeksi aloilleen. Lahinna olen miettinyt saaren keskiosissa sijaitsevaa kauniiksi ja kulttuurillisesti rikkaaksi kehuttua Ubudin kaupunkia, josta olisi helppo tehda retkia rannalle ja tulivuorille. Kaupunki sijaitsee myos hieman korkeammalla ja siksi toivoisin siella olevan vahan viileampaa, silla ainakin tamanpaivainen lahes 40 C auringossa on suomalaiskeholleni hieman liikaa. Ubudista toivoisin myos loytavani takalaista nopeamman Internet-yhteyden, jolla olisi mahdollista surffailla lapi kotimaan tapahtua.
Selamat berpisah!
Pieti
ps. Netista loytyy osoitteesta http://encarta.msn.com/encnet/features/mapcenter/map.aspx hyva kartta. Sielta voi hakea esim. Labuanbajon kirjoittamalla nimen find-kenttaan.
Vaikka linnuntieta matkaa Kelimutulle on vain reilu parisataa kilometria, maantieta pitkin matkaa kertyy n. 450 km ja ilman pysahdyksia matkan kesto on n. 12 tuntia. Tama kuvaa hyvin tien kuntoa ja toisaalta sita, mita tie pujottelee serpentiinina vuorten rinteilla. Siksi pilkoimme matkan neljaksi ajopaivaksi, mika ei ollut ainakaan yhtaan liikaa.
Menopelina meilla oli seitsenpaikkainen farmariauto, jonka peltien kolina varsinkin alussa hirvitti. Kuski oli mukavan oloinen paikallinen mies, mutta hanen ajotyyli oli vahintaankin epamaarainen ja uskallan vaittaa jopa oman ajamiseni olevan tasaisempaa. Valilla koroteltiin vajaata 40 km/h, mutta taas hetkittain kuljettajan innostuessa ajamaan kilpaa kuorma-autojen kanssa nopeus kiihtyi lahelle sataa. Huomioiden mutkaisen reilun pyoratien levyisen tien, jota rikkoivat jatkuvat soraosuudet, kiertotiet ja valtavat kuopat, sanoisin huippunopeutemme olleen vahintaakin kyseenalainen. No, takaisin perilla olemme ja vielapa ehjina..
Aloitimme matkan lauantaina aamuyhdeksalta. Maisemat reitilla olivat upeat. Floresin saari on kasvillisuudeltaan reheva. Tieta varjostivat kookospalmut, papaijat, banaanipuut ja lukuisat muut kasvilajit. Reitti tarjosi upeita vuoristoisia maisemia. Koska korkeimmat vuoret kohosivat vain reiluun kahteen kilometriin, vuorten rinteet ja laaksot olivat kokonaisuudessaan rehevan kasvillisuuden peitossa. Joet ja putoukset rikkoivat paikoin vihrean maiseman. Tie pujotteli pienten maalaiskylien kautta, jossa lapset keraantyivat tienvarteen huutelemaan "halou mister". Tama huuto toistui satoja kertoja. Iloiset lastenkasvot saivat kuitenkin jatkuvasti naaman hymylle, eika porukka vasynyt vastaamaan tervehdyksiin. Ajomatka sujui vaivalloisuudestaan huolimatta nopeasti ikkunasta ulos katsellessa.
Pysahdyimme matkalla useaan otteeseen valokuvaamaan upeita maisemia - itse kamerattomana jouduin muistikortin sijaan tallentamaan maisemat aivojen muistilokeroihin. Mutta uskon kylla sahkoimpulssieni kulkevan aivoissa pitkaan siten, etta maisemat ovat tuoreina mielessa.. Tutustuimme myos indonesialaiseen perinteiseen tapaan tehda viinaa, arakia, palmuista. Mukaan tarttui myos pari pulloa maistiaisia. Ne saivat illallisen Bajawan kaupungissa, johon paasimme iltaseitseman maissa auringon jo laskettua, sujumaan iloisissa merkeissa. Jopa jollain ilmeni lievia kaynnistymisvaikeuksia seuraavana aamuna. Itse en kuulunut tahan porukkaan..
Perjantaina jatkoimme sovitun kahdeksen sijaan matkaa aamuyhdeksalta. Matka taittui edelliselta paivalta tutun upeissa maisemissa. Paasimme illaksi Monin kylaan, joka sijaitsee reilun kymmenen kilometrin paassa Kelimutun tulivuoresta. Illalla ennen ruokaa kuljettajamme vei meidat tulivuoresta energiaa ammentaville kuumille lahteille, joita Indonesia on tuliperaisena saarena taynna. Pitkan ajon paatteeksi oli aika lokoisaa makoilla lahteen pohjalla ja ihailla tahtitaivasta. Paikalliset sanovat lahteella ja sen vedessa olevilla mineraaleilla olevan parantava vaikutus ihosairauksiin. Tassa tuntui olevan vinha pera, mutta toisaalta epailen vaikutuksen olleen lahinna psyykkista. Yhta kaikki, olo lahteilta palatessa oli vahintaankin auvoinen, varsinkin kun loysin karanneen sandaalin (ainoat Kelimutun reissulla mukana olleet jalkineet), jonka virta vei kohti alajuoksua mukanaan. Reheva kasvillisuus onneksi pelasti minut jatkamasta matkaa kenkapuolena..
Sunnuntaina herasimme neljan jalkeen, johta ehtisimme Kelimutun tuluvuorelle ennen auringonnousua. Kiipeamisesta ei tassa yhteydessa voi puhua, silla ajoimme autolla polun paahan, josta oli enaa puolentunnin nousu huipulle. Se ei haitannut, silla huipulla naky hulppea auringon varjatessa pilviverhoa ja vuorenhuippuja kultaisilla sateillaan.
Kelimutu on tunnettu kolmesta tulivuoren pohjalla sijaitsevasta jarvesta, jotka tulivuoren mineraalien vaikutuksen vaihtavat tasaiseen tahtiin varia. Varsinkin kahden vierekkaisen vain puolen metrin kalliokielekkeen erottaman jarven erilainen varitys oli vaikuttava. Ei ihme, etta jarvet ovat yksi Indonesian merkittavimmista luontonahtavyyksista. Siksi emme saaneet seurata auringonnousua yksia, vaan paikalla oli kaksi kourallista muitakin turisteja. En valitettavasti itse voinut ottaa kuvia - enka kylla niita tanne viela osaisi ladatakaan - mutta ohessa on linkki Wikipedian Kelimutu-artikkeliin: http://en.wikipedia.org/wiki/Kelimutu
Ihailimme auringonnousua ja sita, miten se sai jarvet paljastamaan todellisen varityksensa, parin tunnin ajan. Iltapaivaksi palasimme takaisin Bajawaan, jossa aikani kierreltyani sain tarpeeksi kamerattomuudestani ja ostin paikallisesta valokuvausliikeesta uuden digikameran itselleni. Toistaiseksi kamera vaikuttaa luotettavalta. Pitanee hokea mantraa: "Kesta koko loppureissu, kesta koko loppureissu..", ainakin viikon ajan, jotta saisin muistojen lisaksi konkreettisesti ikuistettua tulevia huippuhetkia, ja jossain vaiheessa jopa lisattya kuvia tanne blogiin.
Eilen illalla paasimme pitkan ajon Labuanbajoon. Heti paastyani takaisin hotelliin sain epamiellyttavan uutisen, etta huomiseksi varaamani Balin lento olisi taynna, enka paasikaan lahtemaan kaupungista. Sovin, etta tapaan tana-aamuna uudestaan herra Fernadon, joka oli luvannut jarjestaa liput. Aamulla sama Fernando palasi hotellille ja kertoi, etta olikin saanut peruutuspaikan lennolle. Hinta oli nyt yllattaen 100 000 rupiaa (n. 10 taalaa) kalliimpi, yhteensa 850 000 rupiaa. Siis peruskusetus. En jaksanut vaittaa vastaan, silla olin jo antanut lipuista 300 000:n ennakkomaksun ja ajattelin menettavani sen, jos en nyt suostuisi lisamaksuun. Lisaksi lennot kasittaakseni ovat aika tayteen buukattuja, joten en huomiseksi valttamatta olisi saanut muutakaan kautta lentoa. Kun liput lopulta parin tunnin odotuksen jalkeen saatiin kirjoitettua, hinta oli noussut viela 30 000 rupiaa. Heh, tama on Indonesia.
Toisaalta Fernando sai haluamansa, lisaa rahaa. Tama on paikallinen muista koyhista Aasian maista tuttu tapa toimia. En oikein voi hanta syyllistaakaan, silla tuskin Fernando pitaa itseaan varkaana. Olen vain kasvanut Suomessa kovin erilaiseen toimintakulttuuriin, enka kylla ole pahoillani siita. On valitettavaa, etta valtaosa paikallisista ihmiskontakteista on juuri kauppamiehia. Sen perusteella syyllistyisi helposti yleistykseen indonesialaisten olevan eparehellisia hyvaksikayttajia. Tama nyt vain sattuu olemaan tapa toimia turistien kanssa.
Valitettavasti se johtaa siihen, etta suhtaudun kaikkiin ihmisiin lahtokohtaisesti huijareina. Tiettyyn rajaan asti epaluuloisuus on ainoa tapa toimia, jos ei halua tulla kokonaan putsatuksi, mutta toisaalta se rajoittaa aika tavalla aitojen tuttavuuksien solmimista. Ehka siita ei kannatakaan haaveilla, silla yhdessa paikassa kerrallaan viettamani lyhyt aika ei taida antaa mahdollisuutta luottamuksellisten suhteiden solmimiseen.. Tama on ikuinen matkustamisen ongelma, varsinkin jos haluaa nahda paljon eri paikkoja pienessa ajassa - tassa tapauksessa yhdessa kuukaudessa Indonesian, maan jossa on toistakymmentatuhatta saarta, useita satoja eri kielta puhuvia heimoja seka todella upea ja monimuotoinen luonto..
Asken kavin parturissa. Leikkaus maksoi 20 000 rupiaa (n. 1,5 euroa) ja sisalsi myos paahieronnan - ei siis kovin kallista. Parturilla tuntui olevan aika hyva ote hierontaan ja innostuin hanen tarjoukseen kokovartalohieronnasta. Hieronta olikin aluksi miellyttavaa ja ammattitaitoista. Epailykseni hieman herasi, kun hieroja (mies) hieroi pitkaan ja antaumuksella pakaroita ja nivusiani. "Maassa maan tavalla" ajattelin ja yritin pysya rentona. Epailykseni eivat kuitenkaan olleet tuulesta temmattuja; hieroja tarttui hieman intiimimpaan paikkaan sanoen samalla kysyvalla ilmeella: "Dead?". Myos oma vastaukseni oli hyvin helposti luettavissa ilmeestani: "SE saa olla hyvin dead jatkossakin.." Taytyy tunnustaa, etta hieman erikoinen olo hieronnasta jai, vaikka miehen ote itse hierontaan vaikuttikin ammattimaiselta..
Huomenna siis suuntaan kohti Balia, jos kaikki menee suunnitellusti. Sielta tarkoitukseni olisi varata majoitus yhdesta ja samasta paikasta reiluksi viikoksi. Nyt on matkustettu ja vaihdettu paikkaa vahaksi aikaa riittavasti. On aika asettua hetkeksi aloilleen. Lahinna olen miettinyt saaren keskiosissa sijaitsevaa kauniiksi ja kulttuurillisesti rikkaaksi kehuttua Ubudin kaupunkia, josta olisi helppo tehda retkia rannalle ja tulivuorille. Kaupunki sijaitsee myos hieman korkeammalla ja siksi toivoisin siella olevan vahan viileampaa, silla ainakin tamanpaivainen lahes 40 C auringossa on suomalaiskeholleni hieman liikaa. Ubudista toivoisin myos loytavani takalaista nopeamman Internet-yhteyden, jolla olisi mahdollista surffailla lapi kotimaan tapahtua.
Selamat berpisah!
Pieti
ps. Netista loytyy osoitteesta http://encarta.msn.com/encnet/features/mapcenter/map.aspx hyva kartta. Sielta voi hakea esim. Labuanbajon kirjoittamalla nimen find-kenttaan.
Kommentit