Vietan toista paivaa Indonesian Jakartassa. Vasta nyt alan ymmartamaan, kuinka valtavasta maasta on kysymys. Saa nahda malttaako tassa Balille ollenkaan. Muitten matkaajien puheista paatellen Balissa vietetty aika on hukkaan heitettya verrattuna muihin ranta- ja luontokohteisiin. No, kohta menen ja tiedan, silla kylla siella ainakin aion poiketa.. Taalta jatkan 14. paiva lentaen Soloon, joka on suurinpiirtein Jaavan keskiosissa. Sitten katsotaan, miten matka jatkuu, silla seuraava varattu ohjelma on lento Balilta Kuala Lumpuriin toukokuun tokalla viikolla.
Lentomatka Jakartaan sujui huomattavasti aiempaa mukavammin, silla sain kuunnella koko matkan kunnon rockia kiitos amerikkalaismiehen, joka jakoi soittimensa kanssani. Ironista oli, etta nauttiessani hanen vieraanvaraisuudesta ahmin samalla kentalta ostamaani Chomskyn tuttua ja turvallista USA-kritiikkia. Samaan aiheeseen palasin viela illalla Jakartassa, kun irakilainen opiskelijapoika kiitteli lansimaista demokratian opetusretkea kotimaassaan. Eilen, kuten monessa muussakin tilanteessa, on hyva olla suomalainen, varsinkin jos kokoomuksen Nato-intoilut onnistutaan pitamaan aisoissa..
Jakartan lentokentalla paasin katettuun poytaan, silla sain jakaa taksin kanadalaisen nuoren miehen valmiiksi tinkaamaan hintaan. Toki kuski teki perilla perusvedatyksen, eika muutamasta taalasta jaksanut alkaa keskiyolla vaantamaan. Paadyin lopulta jakamaan huoneen kanadalaisen kanssa. Hostelli sijaitsee Jalan Jaksan alueella, mika on Jakartan vastine Delhin Paharganjille, Kathmandun Thamelille tai Bangkokin Khao San Roadille. Eli alue on taynna halpoja hostelleja, olutkuppiloita ja niita metsastavia selkareppumatkaajia.
---
Ja sitten seuraa paivan vitsi: mika on Jalan Jaksan vastakohta? No sehan on Autolla en Jaksa.. Joudunko juttukieltoon?
---
Hostelliin paastyamme paatimme kayda ottamassa yhdet pikaiset oluet. Ajatus oli mainio, silla kanadalainen paljastui todella erinomaiseksi persoonaksi. Kaveri oli lahtenyt 19-vuotiaana kiertamaan palloa ja nyt kolmen vuoden reissaamisen jalkeen on loytanyt ajatuksen tulevista opiskeluista ja on palaamassa ensi kuussa kotiin. Olisikohan minunkin pitanyt ottaa aikalisa opintoja suunnitellessa? Ehka on kuitenkin parempi etten niin tehnyt, silla lopputulos olisi todennakoisesti humanistisen tutkinnon omaava koripallovalmentaja tai jotain yhta toivotonta (vai mita Jari T?).
Eilinen pikainen iltaolut ei sitten ollutkaan niin pikainen, silla paluuni hostelliin venyi tahan iltapaivaan syysta, etta paadyimme 30-vuotissynttareita viettaneen Marisan juhlaseurueeseen. Tanaan olin samassa seurassa rantapuistossa hengittamassa raitista ilmaa, mika ei ollut yhtaan kurjempi ajatus. Nyt on aika menna lepaamaan..
Lentomatka Jakartaan sujui huomattavasti aiempaa mukavammin, silla sain kuunnella koko matkan kunnon rockia kiitos amerikkalaismiehen, joka jakoi soittimensa kanssani. Ironista oli, etta nauttiessani hanen vieraanvaraisuudesta ahmin samalla kentalta ostamaani Chomskyn tuttua ja turvallista USA-kritiikkia. Samaan aiheeseen palasin viela illalla Jakartassa, kun irakilainen opiskelijapoika kiitteli lansimaista demokratian opetusretkea kotimaassaan. Eilen, kuten monessa muussakin tilanteessa, on hyva olla suomalainen, varsinkin jos kokoomuksen Nato-intoilut onnistutaan pitamaan aisoissa..
Jakartan lentokentalla paasin katettuun poytaan, silla sain jakaa taksin kanadalaisen nuoren miehen valmiiksi tinkaamaan hintaan. Toki kuski teki perilla perusvedatyksen, eika muutamasta taalasta jaksanut alkaa keskiyolla vaantamaan. Paadyin lopulta jakamaan huoneen kanadalaisen kanssa. Hostelli sijaitsee Jalan Jaksan alueella, mika on Jakartan vastine Delhin Paharganjille, Kathmandun Thamelille tai Bangkokin Khao San Roadille. Eli alue on taynna halpoja hostelleja, olutkuppiloita ja niita metsastavia selkareppumatkaajia.
---
Ja sitten seuraa paivan vitsi: mika on Jalan Jaksan vastakohta? No sehan on Autolla en Jaksa.. Joudunko juttukieltoon?
---
Hostelliin paastyamme paatimme kayda ottamassa yhdet pikaiset oluet. Ajatus oli mainio, silla kanadalainen paljastui todella erinomaiseksi persoonaksi. Kaveri oli lahtenyt 19-vuotiaana kiertamaan palloa ja nyt kolmen vuoden reissaamisen jalkeen on loytanyt ajatuksen tulevista opiskeluista ja on palaamassa ensi kuussa kotiin. Olisikohan minunkin pitanyt ottaa aikalisa opintoja suunnitellessa? Ehka on kuitenkin parempi etten niin tehnyt, silla lopputulos olisi todennakoisesti humanistisen tutkinnon omaava koripallovalmentaja tai jotain yhta toivotonta (vai mita Jari T?).
Eilinen pikainen iltaolut ei sitten ollutkaan niin pikainen, silla paluuni hostelliin venyi tahan iltapaivaan syysta, etta paadyimme 30-vuotissynttareita viettaneen Marisan juhlaseurueeseen. Tanaan olin samassa seurassa rantapuistossa hengittamassa raitista ilmaa, mika ei ollut yhtaan kurjempi ajatus. Nyt on aika menna lepaamaan..
Viela on sanottava, etta pitka-aikaisella empiirisella otoksellani vaitan Jakartan pesevan Bangkokin tyylipuhtaasti. Kaupunki ei ole niin kaoottinen ja ulkonakin on kivempi olla, kun sielta puuttuvat "20 dollarilla sinulle kaunispoika"-hymylla varustetut ilotytot - tai ainakin niita on huomattavasti vahemman. En oikein muutenkaan pida thaimaalaisesta tavasta hymyilla tapahtuu sitten mita tapahtuu. Joskus olisi kiva pystya aidosta ilmeesta lukemaan, mita toinen todella ajattelee..
Pieti
Kommentit