Gili Meno & pikkuflunssa

Lensin siis nelja paivaa sitten Jakartasta Lombokiin. Jakartan lentokentalla ja hostellissa tapasin Carsonin USAsta ja Almun Espanjasta, jotka olivat tulossa samalle lennolle. Almun kanssa meilla on hauska sopimus; han opettaa minulle espanjaa ja mina hanelle englantia. Lisaksi seuraamme liittyi kanadalainen Jeremy, jonka tunsin jo aiemmin. Talla porukalla vietimme yhden yon Lompokin paakaupungissa, josta ei jaanyt mitaan kerrottavaa. Aamulla otimme bemon (pakettiauton tapainen joukkoliikennevaline), bussin ja lopulta veneen paataksemme Gili Meno -nimiselle pikkusaarelle Lombokin luoteispuolelle. Gili Meno yksi kolmesta Gili-saarista, joista Gili Trawangania kutsutaan partysaareksi. Jeremy kavikin siella yhtena yona ja kertoi paikan olevan taynna 18-24 -vuotiaita juhlivia skandinaaveja. Sinne ei ole ikava.

Sen sijaan Gili Meno on todella rauhallinen ja idyllinen. Saarella ei ole lainkaan moottoriajoneuvoja ja meidan majapaikasta seuraavaan on satoja metreja. Otimme itsellemme kaksikerroksisen luxusbungalowin, josta jouduimme maksamaan n. 5 taalaa / hlo. Siis kohtuullista vastinetta rahoille. On ollut upea paasta hengahtamaan hektisten Jakartan ja Bangkokin jalkeen niiden taydelliseen vastakohtaan. Saaresta tekee todella hienon lomapaikan sen kiireettomyys ja rauhallisuus. Taalta puuttuvat kaikki turistikaupustelijat ja muut helpon rahan onkijat. Saaren alkeellisuutta kuvaa se, etta eilen en paassyt tahan ainoaan nettipisteeseen, koska taalla ei ollut sahkoa.

Vaikka rantamme onkin korallien valtaama, eika siis taydellinen uimaranta, oli ensimmainen pulahdus Balin mereen unohtumaton. Varsinkin rauhaisat auringonlaskut ja nousut ovat hieno kokemus. Aurinko laskee aika tarkalleen Balin tulivuoren suuntaan tehden siita viela entistakin vaikuttavamman. Illalla saarta kiertaa trubaduurien ryhma pysahtyen laulamaan ja soittamaan kitaraa vieraiden nuotiopaikoille. Kappalevalikoima ei ole kovin yllattava alkaen Hotel Californiasta ja paattyen Knockin on Heavens Dooriin poimien kaikki vastaavat klassikot siita valilta. Mutta en valita.

Paasin tutustumaan myos paikalliseen flunssaan, kun sain toisena paivana pienen kuumeen. Ei taida viela vastuskyky olla parhaimmillaan indonesialaisia flunssabakteereja (viruksia?) kohtaan. Taaltahan ne sitten lahtevat leviamaan kohti Eurooppaa paatyen lopulta kiusaamaan myos suomalaisia. Mutta voin lohduttaa, etta tama ei ole ollut pahimmasta paasta. Tosin eilinen ja toissapaiva menivat aika pitkalle bungalowissa maaten ja lukien, kun ei kerran ollut pakko tehda mitaan. Nyt alkaa jo olo vahan helpottamaan ja toivottavasti huomenna olen jo kunnossa.

Ajatukseni olisi huomenna palata aamuveneelle takaisin Lombokiin Senggigi Beachille, jota on kehuttu rauhalliseksi, mutta hieman enemman palveluja tarjoavaksi paikaksi. Lahtoni riippuu pitkalti siita, saanko pesulaan jattamani vaatteet aamuksi takaisin. Pesula on kylla vahan harhaanjohtava nimi, silla samasta paikassa olen illallistanut ja ollut myos hierottavana. Hieronnan kaupantekijoina tuli kuorittu tuore ananas. En taida enaa koskaan koskea Eldorado-purkkiin..

Varasin juuri asken Senggigista neljan paivan laivareissun Floresin saarelle. Matkalla olisi tarkoitus mm. snorkkeloida, sukeltaa ja pysahtya ihailemaan Komodo-saaren kansallispuiston kuuluisaa luontoa liskoineen. Erikoista, etta kyseinen lisko asuu vain yhdella saarella maailmassa ilman, etta sita olisi metsastetty sukupuuttoon muualla. Eika ymparoivat saaret todellakaan ole kaukana. Mutta nain vaitetaan. Eipa evoluutio olisikaan niin kiehtova, jos sita olisi kovin yksinkertaista ymmartaa.

Nyt lahden iltapesulle valtamereen. En taaskaan tieda milloin seuraavaksi paasen tanne kirjoittamaan. Peukut ovat ristissa, etta edes tama teksti menisi lapi..

Pieti

ps. Ottaisin mielellani copypastettuja tekseja suomalaisista lehtiartikkeleista sahkopostiini. Nailla yhteyksilla on toivotonta surffailla lehtien kotisivuilla

pps. Voisiko joku laittaa linkin, josta loytyisi etelaisen pallonpuoliskon tahtikartta