Koh Chang Ranong - Paratiisi vai painajainen



Olen ollut siinä uskossa, että Thaimaan rannat on jo koluttu ajat sitten ja rauhaa etsivät turistit ovat siirtyneet muualle. Kuinka väärässä olinkaan, vaikkakin onhan ajatus lähtökohtaisesti aika typerä puhuttaessa maasta, jossa on satoja, jos ei tuhansia asuttuja saaria.

Alun perin tarkoitukseni oli mennä viereiselle Koh Phayamin saarelle, mutta muutama kivan oloinen majapaikka siellä oli varattu täyteen. Se herätti epäilykseni. Pienen googlettelun jälkeen päätös pohjoisemman Koh Changin valinnasta oli helppo.

Heti kun vene oli lipunut majapaikkani rantaan ja pääsin hyppäämään polven korkuiseen meriveteen, tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Hyvää mieltäni ei haitannut, että olin joutunut laskuveden takia vietämän ylimääräisen yön Rangonissa tai se, että venematka otti lukuisista pysähdyksistä johtuen toista tuntia sanottua kauemmin. Luultavasti siihen vaikutti, että vene oli tupaten täynnä lastia. Uudenvuoden juhlista ei Chang-olut ainakaan loppuisi kesken.

Ensi vaikutelma ei pettänyt. Koh Chang Ranong on juuri sellainen, kuin suomalaisella matkailusivustolla kuvataan: "rennompaa ja raukeampaa saarta saa Thaimaasta hakea."




Koh Changin vähäisempään suosioon löytyy pari selkeää syytä. Saarella on lähinnä suhteellisen alkeellisia bungaloweja, joissa sähkö on käytössä vain illalla. Myöskään vesi ei ole huippukirkasta. Yhden yrityksen jälkeen snorklausvärkkeeni saivatkin jäädä bungalowin nurkkaan lepäämään. 

Omassa 450 THB:n huoneessani ei kyllä ollut valittamista. Se oli siisti, riittävän tilava ja kylpyhuone oli toimiva. Hyttysverkon sai vedettyä näppärästi sängyn päälle, tosin ensimmäisen viikon nukuin ilman verkkoa hyttysten pysyessä poissa huoneestani. 

Kerroin tästä parille kokeneemmalle saarenkävijälle, jotka katsoivat minua hieman epäuskoisena. Ei verkkoa pidetä vain hyttysten takia, vaan käärmeiden, hämähäkkien, hyönteisten ja todella kivuliaiden juoksujalkaisten takia. Luonnollisesti olin nukkunut ikkuna auki. Siitä eteenpäin hyttysverkkoni pysyi visusti sängyn päällä.





Koh Chang oli tarkalleen sitä, mitä kaipasin. Pitkät hiljaiset rannat, pimeät yöt (vain kalastajien veneet horisontissa toivat keinovaloa), luonnonläheisyys, autottomat tiet, tai paremminkin polut, sekä luonnollisen ystävälliset ihmiset antoivat täydelliset  puitteet rentoutumiselle ja omalle harjoitukselle.  




Eniten ehkä meteliä veneiden ja tunnistamattomien hyönteisten tai sammakoiden ohella pitivät lukuisat sarvinokat, jotka ruokailivat pihamme hedelmäpuissa ja tiputtelivat hedelmiä öisin peltikatolle.


Parisuhde näillä voinee hyvin. Toinen poimii puusta hedelmän...

...ojentaakseen sen kumppanilleen.


Mutta kyllä täälläkin mieli onnistui luomaan ongelmia. Mietin useaan otteeseen, pitäisikö minun vaihtaa majoitustani. Se oli hieman syrjässä päärannalta, jonne päivittäin menin joko joogaamaan tai pelaamaan rantalentistä. Sieltä olisin saanut bungalowin auringonlaskunäkymällä ja jopa hieman edullisemmin. Ja nythän puhutaan muutamasta eurosta ja siitä, että omasta mökistäni rantaan oli lähes 50 metriä... Ei nämä ongelmat mitään maata mullistavia ole. Mutta sellainen on mielemme!



Rantojen hiekka oli miellyttävää kävellä, varsinkin niillä osuuksilla, joilla ravut olivat möyhentäneet sitä. Jopa pari kertaa innostuin lenkkeilemään paljain jaloin.



Sevenelevenejä tai muita ketjuja Koh Changilta on turha etsiä. Mutta pari kotikutoista kauppaa kuitenkin löytyy.



Lopulta päädyin viettämään kaikki 11 yötä alkuperäisessä paikassani. Sinänsä etukäteisvaraus (löysin Google mapsista Sawasdee bungalowin Whatsapp-numeron) oli ollut turha, sillä saarella olisi ollut paljon vapaita bungaloweja. Niihin ei vain ollut yhteystietoja tai online-varausmahdollisuutta. Toisaalta oli mukava tulla pitkän matkaan jälkeen suoraan omaan mökkiin ilman turhaa säätöä.

Usein hyppäsin aamuisen Ranongin reittiveneen kyytiin matkatakseni parin kilometrin päähän lahden toiselle puolelle. Aikataulu oli lähes täydellinen. Vene koukkasi meidän rantaamme n. klo 7.40 ja sillä pääsin Omtaon joogapaikkaan sopivasti kahdeksaksi, hyvissä ajoin ennen puoliyhdeksän aamujoogaa. Sieltä jatkoin aamupalalle saaren isoimmalle majatalolle Cashew resortiin, jossa sain ladattua päivän Hesarin ja hoidettua muitakin asioita netissä. Rantaa pitkin oli mukava kävellä takaisin.



Joka toinen päivä jäin tekemään omaan majapaikkaan aamumeditaation ja joogan. Siihen oli lähes täydellinen tasanne kivenheiton päässä mereltä. 

Rutiinit, nopeasti ne muodostuvat...





Vaikka saari on rauhallinen, kyllä täällä silti tapahtumia riitti. Useana iltana joku saaren pikkuravintoloista järjesti kekkerit, jonne sitten turistit ja paikalliset kokoontuivat. Changin kivasta hengestä kertoo se, että uudenvuodenjuhlat järjestettiin samalla periaatteella. Saaren väki kokoontui Cashew:n ravintolaan muiden paikkojen pitäessä pääosin ovet kiinni - niin myös minun majapaikkani. 

Mitäs sitä turhaan kilpailla kaverin kanssa tuloista, kun voi pitää hauskaakin. Mutta hyvälle hengelle löytyy luonnollinen selitys, useat majatalon pitäjät ovat sukua toisilleen ja ilmeisen tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. 




Niin ovat myös turistit. Useat tapaamani matkaajat saapuvat samalle saarelle vuodesta toiseen ja tuntevat hyvin toisensa. Monet puhuvat tästä Thaimaan viimeisenä salaisuutena, mutta eipä tämä nyt mikään suuri salaisuus ole, kun minäkin löysin tänne. Ja haluan kyllä jakaa sanaa eteenpäin, sillä luultavasti en ole ainoa, jolle tämä on ihan täydellinen rentoutumispaikka.

Jostain kumman syystä todella iso osa saaren vieraista on saksalaisia ja vieläpä suhteellisen iäkkäitä sellaisia. Ajoittain tunsin oloni ihan junioriksi, vaikka en kai enää itsekään ihan poikanen ole - paitsi mieleltäni. 

Vaikka aika moni turisti on saarella sen leppoisan ilmapiirin ja edullisen rantamajoituksen lisäksi herkullisen ruoan sekä juoman perässä, löytyi täältä myös vähän aktiivisempaakin tekemistä. Joka ilta vakiporukka kokoontui pelaamaan biitsilentistä ennen auringonlaskua. Kenttä oli aika ammattimaisesti väsätty ja myös pelin taso oli ihan mukavaa. Ajoittain tunsin itseni tuskaisen epävarmaksi pelaajaksi, mutta hauskaa se oli. Ja rankkaa.




Kajakkeja sai vuokralle useasta paikasta. Saaren eteläosassa on pieni luonnonsuojelualue, jonne voi tehdä mukavan kävelyn. Ja toki saarta voi tallata ympäri polkuja pitkin.




Luonnonkauneuden rikkoo lukuisat kumipuuplantaasit. Monet niistä vaikuttavat hylätyiltä.



Monet matkaajat viettävät täällä pitkiä aikoja, eikä ihme. Tänne olisi helppo jäädä jumiin. Minun puolitoista viikkoani vilahti hetkessä. Mutta kyllä kuulemma myös jotkut saavat ensimmäisen yön jälkeen tarpeekseen primitiivisestä saaresta.

Pidemmän oleskelun mahdollistaa se, että täältä on suhteellisen vaivatonta tehdä visarun Myanmarin puolelle, sillä se vaatii vain venematkan Ranongin satamaan ja joen ylityksen. Sen matkan teen itsekin huomenna, mutta en Thaimaan viisumin takia, vaan jatkaakseni talviretkeä Myanmariin. 

Olen ilmoittautunut Pa Auk Forest Monasteryyn meditoimaan. Tarkoitus olisi aloittaa parin päivän päästä ja alustavasti viettää siellä seuraava kuukausi. 

Ohjelma on aika tiukka, sillä ensimmäinen sessio alkaa jo aamuneljältä ja ohjelma jatkuu iltayhdeksään. Motivaationi on kyllä kunnossa oman mieleni opiskeluun. Katsotaan, miten jaksan retriitin rasituksen. Koh Changin aikaani parempaa valmistautumista on vaikea kuvitella. 



Ai niin, Phuketin Bangla roadia ei jäänyt ikävä, vaikka se oli kiinnostava nähdä. Lakumogulille sinne terveisiä!



Kommentit

VesaV sanoi…
Mielenkiintoista lueskeltavaa ja komeita kuvia, kiitos Pieti! Millon Suomeen takasin? t Vesa O.
pieti sanoi…
Kiitos paljon, mukava kuulla. Paluusta en osaa sanoa vielä. Paljon riippuu töistä. Haluan nyt aktivoitua sen suhteen, mutta muutaman kuukauden olen suht' varmasti vielä reissun päällä.