Sipin lapset

Luin jostain keskusteluista valituksen, että on raivostuttavaa, kun ihmiset eivät käytä teksteissä tunnisteita. Tunsin piston sydämessäni ja aloin lisäilemään niitä vanhoihin teksteihin. Samalla huomasin, että en ollut pistänyt tätä tekstiä näkyville.

Kohtaaminen tapahtui vuoden 2016 alussa Sipi Fallseilla, Ugandan itärajan lähellä.

Ensin yksi poika uskalsi tulla juttelemaan kanssani, kun samoilin yksin polkua.




Häntä seurasi pari rohkeaa sälliä.





Eikä kameran kiusausta voinut välttää...





...ja se oli menoa.





Lopulta puhemies pyysi minulta rahaa. Nuo ovat aina hieman kiusallisia tilanteita. Tavallaan haluaisin antaa rahaa. Mutta toisaalta en ole varma, johtaako se ojasta allikkoon. Kerjäläislapsille ei saa antaa, sen olen oppinut. Se pitää vain lapset pois koulusta. Ruoan voi tarjota, näin sanotaan.

Nyt muistaakseni annoin jotain, kun sovimme rahan käyttötarkoituksesta. Olisiko se ollut saippuaa? Tai sitten sotken tämän johonkin toiseen kohtaamiseen. Saatoin sanoa myös ei. Ei kai tuollaisessa ole oikeaa tai väärää. Paitsi maailman eriarvoisuus.