Ensimmäisenä iltana suunnistimme Dalvikiin, jossa kalatehdas järjesti vuotuiset juhlat. Päivällä jaettiin ilmaista kalaa, illalla järjestettiin konsertti, jossa oli Islannin kärkiartistit mukana. Sitä ei kuulemma voisi jättää väliin.
Näin tyyntä maassa on valitettavan harvoin.
Kajakkeja saa vuokralle lähes joka paikasta. Sitä pitänee jossain vaiheessa kokeilla.
Blanda-joen (kuuluisa lohijoki) suistossa sijaitseva Hruteyn saari, joka on luonnonsuojelualuetta
Saari on lintujen pesintäaluetta, kuten lähes kaikki saaret ja luodot. Pesä on hylätty ja munat ovat menossa kovaa kyytiä parempiin suihin.
Tämä violetti kukka antaa väriä kaikkialla karuilla alueilla.
Turistibusseja oli kaikkialla eikä ihme, sillä maassa vierailee vuosittain n. 3 miljoonaa turistia.
Vatnsnesin niemi sijaitsee puolentunnin ajomatkan Sauðárkrókurin länsipuolella. Se on kuuluisa hylkeistään. Hylkeiden määrä on vähentynyt dramaattisesti metsästyksen seurauksena, mutta nyt kanta on elpymään päin.
Islanninhevosia laiduntaa kaikkialla, Sauðárkrókurin lähiseuduilla erityisesti.
Vatnsnesissa on useita paikkoja, joissa on mahdollista nähdä hylkeitä. Turistikartan mukaan parhaat ovat niemen länsirannalla. Löysimme tämän paikan itärannikolta sattumalta, kun pysähdyimme pieneen hostelli-kioskiin. Vastarannalla ei nyt näkynyt yhtään hyljettä, mutta myyjä arveli niiden menneen mereen. Päätimme kavuta alas kokeilemaan onneamme.
Hylkeet lekottelevat yleensä rannalla auringossa. Nyt siellä näkyi vain yksinäinen lintu. Selvisi, että yksi turisti oli kahlannut veteen ja pelotellut hylkeet rannalta. Meitä on joka lähtöön.
Kaikkiaan vedestä saattoi nähdä useita kymmeniä hylkeitä. Tämän alueen laumaan kuuluu kaikkiaan muutama sata yksilöä.
Tämä olisi kiva otos, jos tarkennus olisi onnistunut.
Yhdellä hylkeellä oli toinen silmä vammautunut. Aika ikävän näköinen.
Silmäiltyämme pitkän tovin hylkeitä vaelsimme rantaa eteenpäin kohti taustalla siintävää Hvitserkuria, yhtä Pohjois-Islannin kuvatuinta yksittäistä kohdetta. Se on meren uurtama kivimuodostelma, joka törröttää epärealistisen näköisenä merestä.
Hvitserkur
Lähes kaikkien Islannin purojen vesi on juomakelpoista.
Paluu takaisin autolle. Tuolla takana on hostelli, josta kysyimme suuntaa. Tämä oli kuulemma kesän ensimmäisiä aurinkoisia päiviä. Meillä kävi mukava tuuri. Sen saimme kuulla useaan kertaa. Osaa ne muut kuin suomalaisetkin valittaa säästä.
Viimeinen stoppimme Vatsnesissä oli Borgarvikin linnoitus, joka on ollut käytössä v. 870 - 1030 AD. Se on luonnollinen basalttikivimuodostelma, jota ihmiset ovat täydentäneet täyttämään tehtävänsä. Sieltä oli mukavat näkymät niemen ylle.
Sauðárkrókur sijaitsee Skagaheiði-niemen tyvessä. Yhden päivän ajelimme tuulisen karun ja kallioisen Skagaheiðin ympäri. Tie oli pääosin kapeaa sorateitä. Täälläkin hevoset ja lampaat laidunsivat vapaina.
Ei niin pientä paikkaa, ettei sieltä löytyisi kirkkoa ja hautausmaata.
Lupiinit toivat väriä lukuisille niityille. Olisiko sitä viljeltynä rehuksi?
Rannalla on ollut joskus erittäin runsas hyljepopulaatio, mutta metsästyksen jäljiltä on enää muutamia yksilöitä jäljellä. Me emme niitä nähneet.
Niemen länsirannikolla oli viime vuosisadan alkupuolella hylätty kylä, josta oli majakan lisäksi jäljellä vain asumusten kivirauniot ja luonnonsataman upeat basalttikivimuodostumat. Niemellä tuuli julmetusti. Anna taisi löytää ainoan hieman suojaisemman paikan. Voi vain kuvitella, minkälaista elo on ollut 1900-luvun alussa.
Niemen kärjessä piti tehdä oikeasti tehdä töitä, ettei tuuli heittänyt kumoon.
Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Sauðárkrókurista itään sijaitsee Pohjois-Islannin suurin kaupunki Akureyri. Nämä maisemat ovat Sauðárkrókurin ja Akureyrin välimaastossa.
Lopulta lammas päästi kuin päästikin meidät jatkamaan polkua eteenpäin.
Akureyri on yllättävän viihtyisän oloinen paikka ja vaikuttaa ihan oikealta kaupungilta. Sinne pääsee aina pakoon, kun Sauðárkrókurin pieni koko alkaa ahdistamaan. Akureyristä on säännöllisiä reittilentoja Reykjavikiin.
Kommentit