Day 1: Nayapul (1070) - Banthanti (2210)
Lähdimme matkaan Pokharasta aamukahdeksalta. Oppaamme oli järjestänyt meille taksin Nayapuliin, josta varsinainen vaelluksemme alkoi. Alunperin ohjelmassa piti olla helppo muutaman tunnin vaellus. Oppaamme ehdotti kuitenkin, että jatkaisimme suunniteltua pidempään, Ullerin kylään, jotta huominen päivä olisi helpompi. Se kuulosti järkeenkävältä, joten päätimme tehdä niin.
Alkutaival kohosi hiljakseen seuraten pientä puroa. Ajoittain puro muodosti kauniita vesiputouksia ja niiden jälkeisiin suvantoihin kirkkaita altaita. Ne muistuttavat jopa hieman Cherrapunjeen maisemia. Ainoa häiritsevä tekijä oli se, että alkumatka kulki vast'ikään rakennettua soratietä pitkin, jonka muutamat jeepit saivat pölisemään ikävästi. Onneksi tie päättyi parin tunnin kävelyn jälkeen juuri ennen lounaspaikkaamme. Lounasmenu, joka on lähes vakio kaikkialla, yllätti positiivisesti. Ehkäpä vaellus ei olisikaan pelkkää nuudeleita ja momoja, paikallisia taikinaan leivottuja kasvis- tai kananyyttejä. Me valitsemme molemmat kasvisccurryriisin.
Lounaan jälkeen alkoi raskain osuus, karttamme mukaan 3280 portaan nousu Ullerin kylään. Portaita noustessa ohitimme 26 taiwanilaisturistin joukon kantajineen, jotka aiheuttivat meille Ullerissa, portaiden määränpäässä pettymyksen. He olivat varanneet täyteen paikan majatalot. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin. Siis 45 minuuttia lisää portaita lukuunottamatta muutamaa tasaista osuutta. Taiwanilaiset laittoivat kantajansa koville. Näytti siltä, että lähes jokainen kantaja raahasi sallittua maksimipainoa, 35 kg:a, selässään tukien painoa otsan ympäri kiedotulla lenkillä.
Seuraavassa Banthantin kylässä oli käytännössä autiota. Sängyt yllättivät pehmeydellään. Ehkä juuri siksi Anna nukkuu jo toivottavasti sikeää unta. Myös pizza ja omenapiirakka maistuivat. Nousua päivälle kertyi 1140 metriä. Nyt olemme 2,2 km:n korkeudessa. Huomenna on kevyt 4 tunnin vaellus Gorepaniin.
Day 2: Banthanti (2210) - Gorepani (2860)
Toinen päivä oli ensimmäistä kevyempi. Lähdimme aikaisin liikkeelle välttääksemme pahimmat ruuhkat. Saimmekin kävellä rauhakseen metsän keskellä. Puro ja pikkuputoukset pitivät tasaista kohinaa. Päästyämme Gorepaniin näimme ensimmäistä kertaa sen, miksi Nepal on niin kuuluisa: Annapurna South ja Annapurna I:n lumihuiput loistivat kirkkaana auringonpaisteessa. Tulimme juuri parahiksi näkemään komeudet, sillä heti iltapäivällä pilvet peittävät huiput taaksensa. Pilviverho hälveni vielä toistamiseen juuri ennen auringonlaskua. Katsellessamme vuoria näimme yhden väsyneen vaeltajan saapuvan kylään. Ulkonäöstä ei voinut erehtyä: suomalainen suomalaisen tuntee. Siispä pääsimme pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia omalla kielellämme.
Day 3: Ghorepani (2860) - Poon hill (3193) - Ghorepani - Tadapani (2630)
Auringonnousu Poonhillin päältä on must-juttu, emmekä sitä ihmetelleet päästyämme perille. Jotta tämä oli mahdollista, oli herättävä viimeistään puoli viisi. Tosin taisimme jo herätä puol neljä, kun seinänaapurin espanjalaispari lähti meitä aikaisemmin kipuamaan. Yllättävän äkkiä auringonkajo alkoi valaisemaan ja kiiruhdimme kohti Poonhilliä viimeisten joukossa. Emme siis todellakaan olleet yksin. Kaikilla Ghorepanissa yöpyneillä turisteilla oli sama päämäärä. Maisema oli perille päästyämme uskomattoman kaunis. Aurinkoa ei vielä näkynyt, mutta säteet loistivat Machhapuchhren (Fishtail) takaa. Auringon valo värjäsi ensimmäiseksi purppuran väriseksi Daulagirin sävyn muuttuessa vähitellen oranssimmaksi. Koko kirjo vuoria näkyi niin lähellä. Epätodellista näkymää lisäsi pienkoneiden lentely alapuolellamme laaksossa kohti Jomosomia.
Laskeuduttuamme takaisin kylään söimme aamupalan ja matka jatkui jälleen nousulla, arviolta 400 m tällä kertaa. Harjun päälle päästyämme polku jatkui täydessä kukassa olevan alppiruusumetsän halki. Sanoin on vaikea kuvailla, kuinka kaunista oli. Välillä lumihuiput pilkottivat aniliininpunaisten alppiruusujen välistä ja vuorien alapuoliset metsät hohtivat samaa punaa. Tämän jälkeen matka jatkui vuorotellen laskulla ja nousulla. Ehdimme Tadapanin kylään hyvissä ajoin ennen tuttua iltapäivän sadetta.
Day 4: Tadapani (2630) - Sinuwa (2340)
Yö Tadopanissa oli tyypillisen rauhaton. Koirat haukkuivat ja pahviseinien läpi kuului meteliä. Se ei olisi häirinnyt, mutta aamun pilvisyys oli pettymys. Meillä olisi ollut ikkunasta avoin näkymä vuorille, mutta nyt näimme vain harmaata. Aloitimme kävelyn aamupalan jälkeen, kahdeksan maissa. Matka oli kipuamista ylös ja alas. Ja tietysti upeita maisemia. Neljän tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Chomroniin, joka oli viimeinen isompi kylä ennen Annapurna basecampia. Sen huomasi. Siellä oli tarjolla pizzeriaa, bakerya, useita isoja guest houseja ja jopa Internet yhdessä paikassa.
Söimme siellä lounaan, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa seuraavaan pienempään kylään. Ennen basecamp trailin alkua huomasimme vielä tukkukaupan, jossa hinnat olivat selvästi majataloja halvempia. Mars- ja Twix-patukan sai alle eurolla. Myös juomat olivat kohtuuhintaisia. Mukaamme tarttui neljä suklaata ja sama määrä mehuja.
Muuten matka sujui mukavasti, mutta viimeisellä osuudella mennessämme ensin muutaman sata metriä portaita alaspäin, Annan polvea alkoi särkemään. Kipu ei helpottanut ylöspäin mennessä. Vaikka tunnelmaa kevensi hieman ohittamamme muutaman oppilaan koulu, jossa oppilaat toistivat huutaen kuorossa: "van, tuu, vrii, foo, faiv...", se ei vienyt kipua pois.
Sinuwa sijaitsee todella kauniilla paikalla vuoren rinteellä. Kylästä näkyi kolme yli kuuden kilometrin huippua. Varsinkin kirkas aamu sai turistit kilpaa kaivamaan kameransa esiin. Vieressä oli syvä sola ja toisella puolella kohosi vastaava vehreän puuston värittämä vuorenseinämä.
Day 5: Sinuwa (2340) - Bamboo
Päivän kävelyt jäivät valitettavasti puoleentoista tuntiin johtuen Annan polvikivusta. Otimme huoneen Bamboon kylästä ja jäimme vain päiväksi tappamaan aikaa. Aikaa riitti, sillä olimme perillä jo yhdeksän jälkeen. Sain hieman ohjeita Suomesta (kiitos Aleksi & Vesku), sillä yllätykseksemme saimme yhteyden nettiin kännykän kautta, tosin vain heikon sellaisen. Päivän aikana päätimme luovuttaa yrityksen saavuttaa basecampin tällä matkalla. Päätimme aloittaa hitaan vaelluksen takaisin päin kohti lähtöpistettämme.
Day 6: Bamboo (2310) - Jhinu (1780)
Aloitimme paluun takaisin samaa hienoa solaa pitkin, joka olisi johtanut Annapurna basecampille. Aina välillä vilkuilimme selkämme yli nähdäksemme Machhapuchhan ja muiden huippujen keräävän usvaa yllensä ja lopulta peittyvän pilvien taakse, kuten aina päivän mittaan, riippumatta siitä kuinka kuulas aamu oli ollut. Aloitimme taipaleen jo ennen seitsemää, jotta ehtisimme hitaallakin matkavauhdilla Jhinun kylään.
Jhinuun halusimme sen lähettyvillä sijaitsevien kuumien lähteiden takia. Tällä kertaa emme majoittuneet oppaamme suosittelemaan majataloon - perustelu: täällä olen aina majoittunut ei ollut riittävä - vaan vaihdoimme hieman siistimpään ja tilavampaan huoneeseen. Hinta kaikissa majataloissa on lähes tulkoon sama, 300 rupiaa eli vajaa 3 euroa. Lämpimästä vedestä laskutetaan vaihtelevasti, mutta enimmilläänkin 150 rupiaa / suihku. Tosin meidän ei tarvitse välittää hinnasta sitä vähääkään, sillä majoitus kuului ottamaamme pakettiin.
Majoittumisen jälkeen kävelimme parinkymmenen minuutin alamäen harjun jyrkkää rinnettä vuolaalle joelle. Sinne oli rakennettu kaksi siistiä allasta, joihin johdettiin kuuma vesi kuten kylpylässä konsanaan. Oli aika taivaallinen tunne maata altaassa ja katsella joen vehreitä rantatörmiä sadepisaroiden rikkoessa vedenpintaa. Iltapäivän sade tuli taas ajallaan, kuten jokaisena aikaisempanakin päivänä.
Day 7: Jhinu (1780) - Syauli Bazar (1220)
Nukuimme pitkään, tai ainakaan emme jaksaneet nousta, sillä ihmisten herätessä auringonnousun aikaan ennen kuutta, on mahdoton olla itse heräämättä. Reittimme seurasi joenvartta kulkien välillä joenpinnan tasolla ja nousten välillä ylöspäin. Maisemat olivat mukavia ainakin siihen asti, kunnes saavutimme pienen autotien. Sitä jatkoimme puolisentuntia. Lopulta saavuimme Sayuli Bazariin, viimeiseen yöpaikkaamme.
Ensi vaikutelma ei kertonut koko totuutta. Maantien takia kylän guest houset ovat autioituneet ja osittain myös rapistuneet. Valtaosa turisteista ottaa joko sieltä taksin tai kiertää toista reittiä välttääkseen maantietä pitkin taivaltamisen. Paikasta tulee mieleen pienet suomalaiset valtatienvarsipaikat, joiden huoltoasema ja ravintola ovat autioituneet, kun valtatie on linjattu kulkemaan toista reittiä. Me halusimme Annan polvea säästävän reitin, mutta emme toisaalta halunneet ottaa taksia, joten teimme poikkeuksen. Paikka osoittautuikin yllättävän mukavaksi. Lähellä kulkee vuolas virta, jonka kiviä pystyi kävelemään lähes joen keskikohtaan. Monsuunina on toisin. Siellä istuimme tovin, kuuntelimme virran pauhua ja ihmettelimme lukuisia joen pohjan pieneläimiä. Ruoka oli hyvää ja huone tilava, joten senkään suhteen ei ollut valittamista.
Day 8: Syauli Bazar - Nayapul
Viimeisenä päivänä kävelimme enää pari tuntia autotietä pitkin lähtöpaikkaamme, Nayapuliin. Vaikka emme olletkaan olleet pitkää aikaa vaelluksella ja vaikka vastaan tuli koko ajan paljon ihmisiä sekä kyliä, oli silti hieman epätodellinen tulla keskelle markkinahumua - jos nyt Nayapulin paria kymmentä basaaria voi sellaiseksi kutsua. Odotimme tovin, kun oppaamme taisteli paikallisten taksikuskien kanssa ohjaten meidät lopulta paikallisbussiin. Ei ihme, että turistit ovat joskus ihmeissään taksien kanssa. Pokharaan päästyämme marssimme ensimmäisenä lounastamaan tuoretta salaattia kylmän oluen kera.
Jälkitunnelmia
Kahdeksan päivää vaellusta takana Himalayalla Annapurnan suojelualueella. Intian reissusta oppineena jätin kaikki superlatiivit ja vakuuttelut kuulematta, enkä ladannut odotuksia tälle trekille. Tai ainoastaan sen, että muutaman kerran näkisin Himalayan lumihuippuja. Trekin ensimmäisenä päivänä tajusimme Pietin kanssa kaivanneemme fyysistä tekemistä, sillä pitkän päivän kävely tuntui mukavana väsymyksenä ja tyytyväisyytenä. Alkumatkan maisemat vehreine laaksoineen ja vesiputouksineen jäivät mieleen, mutta pysäyttävimmän hetken koin, kun kipusimme toisena päivänä Ghorepanin kylään ja yhtäkkiä vuoret olivat epätodellisen lähellä suoraan edessä. Vaikka kuvissa ja filmeissä vuoria on nähnyt monesti, ei todellista kokemusta voita mikään tässäkään asiassa.
Poonhillin päällä katsellessamme auringonnousua, oli helppo ymmärtää, miksi ihminen haluaa kiivetä huipuille. Olla hetken maapallon katolla voitettuaan pelot ja rasituksen. Jakaa kanssakiipeilijöiden kanssa kokemukset. Ymmärrystä lisäsi matkan varrella luetut kirjat kiipeilijöiden ja Sherpan näkökulmasta.
Paikallisten ihmisten kunnioitus ja uskomukset sekä buddhalaisuus vuorien läheisyydessä näkyy ja kuuluu. Rukouslippuja lepattaa kukkuloiden päällä ja "Om Mane Padme Hum" -mantra kuuluu majataloista. Myös hinduille vuorilla on monia pyhiä paikkoja. Oppaamme kertoi patikoineensa Tiibetin puolella olevalle Mansorover-nimiselle järvelle iäkkäiden hindujen kanssa, jotka haluavat kuolla järven rannalle.
Tavoitteemme kivuta Annapurna Basecampille ei onnistunut, mutta sekään ei alkupettymyksen jälkeen harmittanut. Olin jopa tyytyväinen, että uskalsin luovuttaa, enkä härkäpäisellä asenteella aiheuttanut itselleni peruuttamattomia vammoja.Tosin päivän matkan päästä palaaminen takaisin ennen tavoitetta jätti unelman joku päivä palata uudestaan lähemmäksi vuoria.
Anna & Pieti
Lähdimme matkaan Pokharasta aamukahdeksalta. Oppaamme oli järjestänyt meille taksin Nayapuliin, josta varsinainen vaelluksemme alkoi. Alunperin ohjelmassa piti olla helppo muutaman tunnin vaellus. Oppaamme ehdotti kuitenkin, että jatkaisimme suunniteltua pidempään, Ullerin kylään, jotta huominen päivä olisi helpompi. Se kuulosti järkeenkävältä, joten päätimme tehdä niin.
Alkutaival kohosi hiljakseen seuraten pientä puroa. Ajoittain puro muodosti kauniita vesiputouksia ja niiden jälkeisiin suvantoihin kirkkaita altaita. Ne muistuttavat jopa hieman Cherrapunjeen maisemia. Ainoa häiritsevä tekijä oli se, että alkumatka kulki vast'ikään rakennettua soratietä pitkin, jonka muutamat jeepit saivat pölisemään ikävästi. Onneksi tie päättyi parin tunnin kävelyn jälkeen juuri ennen lounaspaikkaamme. Lounasmenu, joka on lähes vakio kaikkialla, yllätti positiivisesti. Ehkäpä vaellus ei olisikaan pelkkää nuudeleita ja momoja, paikallisia taikinaan leivottuja kasvis- tai kananyyttejä. Me valitsemme molemmat kasvisccurryriisin.
Lounaan jälkeen alkoi raskain osuus, karttamme mukaan 3280 portaan nousu Ullerin kylään. Portaita noustessa ohitimme 26 taiwanilaisturistin joukon kantajineen, jotka aiheuttivat meille Ullerissa, portaiden määränpäässä pettymyksen. He olivat varanneet täyteen paikan majatalot. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin. Siis 45 minuuttia lisää portaita lukuunottamatta muutamaa tasaista osuutta. Taiwanilaiset laittoivat kantajansa koville. Näytti siltä, että lähes jokainen kantaja raahasi sallittua maksimipainoa, 35 kg:a, selässään tukien painoa otsan ympäri kiedotulla lenkillä.
Seuraavassa Banthantin kylässä oli käytännössä autiota. Sängyt yllättivät pehmeydellään. Ehkä juuri siksi Anna nukkuu jo toivottavasti sikeää unta. Myös pizza ja omenapiirakka maistuivat. Nousua päivälle kertyi 1140 metriä. Nyt olemme 2,2 km:n korkeudessa. Huomenna on kevyt 4 tunnin vaellus Gorepaniin.
Day 2: Banthanti (2210) - Gorepani (2860)
Toinen päivä oli ensimmäistä kevyempi. Lähdimme aikaisin liikkeelle välttääksemme pahimmat ruuhkat. Saimmekin kävellä rauhakseen metsän keskellä. Puro ja pikkuputoukset pitivät tasaista kohinaa. Päästyämme Gorepaniin näimme ensimmäistä kertaa sen, miksi Nepal on niin kuuluisa: Annapurna South ja Annapurna I:n lumihuiput loistivat kirkkaana auringonpaisteessa. Tulimme juuri parahiksi näkemään komeudet, sillä heti iltapäivällä pilvet peittävät huiput taaksensa. Pilviverho hälveni vielä toistamiseen juuri ennen auringonlaskua. Katsellessamme vuoria näimme yhden väsyneen vaeltajan saapuvan kylään. Ulkonäöstä ei voinut erehtyä: suomalainen suomalaisen tuntee. Siispä pääsimme pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia omalla kielellämme.
Day 3: Ghorepani (2860) - Poon hill (3193) - Ghorepani - Tadapani (2630)
Auringonnousu Poonhillin päältä on must-juttu, emmekä sitä ihmetelleet päästyämme perille. Jotta tämä oli mahdollista, oli herättävä viimeistään puoli viisi. Tosin taisimme jo herätä puol neljä, kun seinänaapurin espanjalaispari lähti meitä aikaisemmin kipuamaan. Yllättävän äkkiä auringonkajo alkoi valaisemaan ja kiiruhdimme kohti Poonhilliä viimeisten joukossa. Emme siis todellakaan olleet yksin. Kaikilla Ghorepanissa yöpyneillä turisteilla oli sama päämäärä. Maisema oli perille päästyämme uskomattoman kaunis. Aurinkoa ei vielä näkynyt, mutta säteet loistivat Machhapuchhren (Fishtail) takaa. Auringon valo värjäsi ensimmäiseksi purppuran väriseksi Daulagirin sävyn muuttuessa vähitellen oranssimmaksi. Koko kirjo vuoria näkyi niin lähellä. Epätodellista näkymää lisäsi pienkoneiden lentely alapuolellamme laaksossa kohti Jomosomia.
Laskeuduttuamme takaisin kylään söimme aamupalan ja matka jatkui jälleen nousulla, arviolta 400 m tällä kertaa. Harjun päälle päästyämme polku jatkui täydessä kukassa olevan alppiruusumetsän halki. Sanoin on vaikea kuvailla, kuinka kaunista oli. Välillä lumihuiput pilkottivat aniliininpunaisten alppiruusujen välistä ja vuorien alapuoliset metsät hohtivat samaa punaa. Tämän jälkeen matka jatkui vuorotellen laskulla ja nousulla. Ehdimme Tadapanin kylään hyvissä ajoin ennen tuttua iltapäivän sadetta.
Day 4: Tadapani (2630) - Sinuwa (2340)
Yö Tadopanissa oli tyypillisen rauhaton. Koirat haukkuivat ja pahviseinien läpi kuului meteliä. Se ei olisi häirinnyt, mutta aamun pilvisyys oli pettymys. Meillä olisi ollut ikkunasta avoin näkymä vuorille, mutta nyt näimme vain harmaata. Aloitimme kävelyn aamupalan jälkeen, kahdeksan maissa. Matka oli kipuamista ylös ja alas. Ja tietysti upeita maisemia. Neljän tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Chomroniin, joka oli viimeinen isompi kylä ennen Annapurna basecampia. Sen huomasi. Siellä oli tarjolla pizzeriaa, bakerya, useita isoja guest houseja ja jopa Internet yhdessä paikassa.
Söimme siellä lounaan, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa seuraavaan pienempään kylään. Ennen basecamp trailin alkua huomasimme vielä tukkukaupan, jossa hinnat olivat selvästi majataloja halvempia. Mars- ja Twix-patukan sai alle eurolla. Myös juomat olivat kohtuuhintaisia. Mukaamme tarttui neljä suklaata ja sama määrä mehuja.
Muuten matka sujui mukavasti, mutta viimeisellä osuudella mennessämme ensin muutaman sata metriä portaita alaspäin, Annan polvea alkoi särkemään. Kipu ei helpottanut ylöspäin mennessä. Vaikka tunnelmaa kevensi hieman ohittamamme muutaman oppilaan koulu, jossa oppilaat toistivat huutaen kuorossa: "van, tuu, vrii, foo, faiv...", se ei vienyt kipua pois.
Sinuwa sijaitsee todella kauniilla paikalla vuoren rinteellä. Kylästä näkyi kolme yli kuuden kilometrin huippua. Varsinkin kirkas aamu sai turistit kilpaa kaivamaan kameransa esiin. Vieressä oli syvä sola ja toisella puolella kohosi vastaava vehreän puuston värittämä vuorenseinämä.
Day 5: Sinuwa (2340) - Bamboo
Päivän kävelyt jäivät valitettavasti puoleentoista tuntiin johtuen Annan polvikivusta. Otimme huoneen Bamboon kylästä ja jäimme vain päiväksi tappamaan aikaa. Aikaa riitti, sillä olimme perillä jo yhdeksän jälkeen. Sain hieman ohjeita Suomesta (kiitos Aleksi & Vesku), sillä yllätykseksemme saimme yhteyden nettiin kännykän kautta, tosin vain heikon sellaisen. Päivän aikana päätimme luovuttaa yrityksen saavuttaa basecampin tällä matkalla. Päätimme aloittaa hitaan vaelluksen takaisin päin kohti lähtöpistettämme.
Day 6: Bamboo (2310) - Jhinu (1780)
Aloitimme paluun takaisin samaa hienoa solaa pitkin, joka olisi johtanut Annapurna basecampille. Aina välillä vilkuilimme selkämme yli nähdäksemme Machhapuchhan ja muiden huippujen keräävän usvaa yllensä ja lopulta peittyvän pilvien taakse, kuten aina päivän mittaan, riippumatta siitä kuinka kuulas aamu oli ollut. Aloitimme taipaleen jo ennen seitsemää, jotta ehtisimme hitaallakin matkavauhdilla Jhinun kylään.
Jhinuun halusimme sen lähettyvillä sijaitsevien kuumien lähteiden takia. Tällä kertaa emme majoittuneet oppaamme suosittelemaan majataloon - perustelu: täällä olen aina majoittunut ei ollut riittävä - vaan vaihdoimme hieman siistimpään ja tilavampaan huoneeseen. Hinta kaikissa majataloissa on lähes tulkoon sama, 300 rupiaa eli vajaa 3 euroa. Lämpimästä vedestä laskutetaan vaihtelevasti, mutta enimmilläänkin 150 rupiaa / suihku. Tosin meidän ei tarvitse välittää hinnasta sitä vähääkään, sillä majoitus kuului ottamaamme pakettiin.
Majoittumisen jälkeen kävelimme parinkymmenen minuutin alamäen harjun jyrkkää rinnettä vuolaalle joelle. Sinne oli rakennettu kaksi siistiä allasta, joihin johdettiin kuuma vesi kuten kylpylässä konsanaan. Oli aika taivaallinen tunne maata altaassa ja katsella joen vehreitä rantatörmiä sadepisaroiden rikkoessa vedenpintaa. Iltapäivän sade tuli taas ajallaan, kuten jokaisena aikaisempanakin päivänä.
Day 7: Jhinu (1780) - Syauli Bazar (1220)
Nukuimme pitkään, tai ainakaan emme jaksaneet nousta, sillä ihmisten herätessä auringonnousun aikaan ennen kuutta, on mahdoton olla itse heräämättä. Reittimme seurasi joenvartta kulkien välillä joenpinnan tasolla ja nousten välillä ylöspäin. Maisemat olivat mukavia ainakin siihen asti, kunnes saavutimme pienen autotien. Sitä jatkoimme puolisentuntia. Lopulta saavuimme Sayuli Bazariin, viimeiseen yöpaikkaamme.
Ensi vaikutelma ei kertonut koko totuutta. Maantien takia kylän guest houset ovat autioituneet ja osittain myös rapistuneet. Valtaosa turisteista ottaa joko sieltä taksin tai kiertää toista reittiä välttääkseen maantietä pitkin taivaltamisen. Paikasta tulee mieleen pienet suomalaiset valtatienvarsipaikat, joiden huoltoasema ja ravintola ovat autioituneet, kun valtatie on linjattu kulkemaan toista reittiä. Me halusimme Annan polvea säästävän reitin, mutta emme toisaalta halunneet ottaa taksia, joten teimme poikkeuksen. Paikka osoittautuikin yllättävän mukavaksi. Lähellä kulkee vuolas virta, jonka kiviä pystyi kävelemään lähes joen keskikohtaan. Monsuunina on toisin. Siellä istuimme tovin, kuuntelimme virran pauhua ja ihmettelimme lukuisia joen pohjan pieneläimiä. Ruoka oli hyvää ja huone tilava, joten senkään suhteen ei ollut valittamista.
Day 8: Syauli Bazar - Nayapul
Viimeisenä päivänä kävelimme enää pari tuntia autotietä pitkin lähtöpaikkaamme, Nayapuliin. Vaikka emme olletkaan olleet pitkää aikaa vaelluksella ja vaikka vastaan tuli koko ajan paljon ihmisiä sekä kyliä, oli silti hieman epätodellinen tulla keskelle markkinahumua - jos nyt Nayapulin paria kymmentä basaaria voi sellaiseksi kutsua. Odotimme tovin, kun oppaamme taisteli paikallisten taksikuskien kanssa ohjaten meidät lopulta paikallisbussiin. Ei ihme, että turistit ovat joskus ihmeissään taksien kanssa. Pokharaan päästyämme marssimme ensimmäisenä lounastamaan tuoretta salaattia kylmän oluen kera.
Jälkitunnelmia
Kahdeksan päivää vaellusta takana Himalayalla Annapurnan suojelualueella. Intian reissusta oppineena jätin kaikki superlatiivit ja vakuuttelut kuulematta, enkä ladannut odotuksia tälle trekille. Tai ainoastaan sen, että muutaman kerran näkisin Himalayan lumihuippuja. Trekin ensimmäisenä päivänä tajusimme Pietin kanssa kaivanneemme fyysistä tekemistä, sillä pitkän päivän kävely tuntui mukavana väsymyksenä ja tyytyväisyytenä. Alkumatkan maisemat vehreine laaksoineen ja vesiputouksineen jäivät mieleen, mutta pysäyttävimmän hetken koin, kun kipusimme toisena päivänä Ghorepanin kylään ja yhtäkkiä vuoret olivat epätodellisen lähellä suoraan edessä. Vaikka kuvissa ja filmeissä vuoria on nähnyt monesti, ei todellista kokemusta voita mikään tässäkään asiassa.
Poonhillin päällä katsellessamme auringonnousua, oli helppo ymmärtää, miksi ihminen haluaa kiivetä huipuille. Olla hetken maapallon katolla voitettuaan pelot ja rasituksen. Jakaa kanssakiipeilijöiden kanssa kokemukset. Ymmärrystä lisäsi matkan varrella luetut kirjat kiipeilijöiden ja Sherpan näkökulmasta.
Paikallisten ihmisten kunnioitus ja uskomukset sekä buddhalaisuus vuorien läheisyydessä näkyy ja kuuluu. Rukouslippuja lepattaa kukkuloiden päällä ja "Om Mane Padme Hum" -mantra kuuluu majataloista. Myös hinduille vuorilla on monia pyhiä paikkoja. Oppaamme kertoi patikoineensa Tiibetin puolella olevalle Mansorover-nimiselle järvelle iäkkäiden hindujen kanssa, jotka haluavat kuolla järven rannalle.
Tavoitteemme kivuta Annapurna Basecampille ei onnistunut, mutta sekään ei alkupettymyksen jälkeen harmittanut. Olin jopa tyytyväinen, että uskalsin luovuttaa, enkä härkäpäisellä asenteella aiheuttanut itselleni peruuttamattomia vammoja.Tosin päivän matkan päästä palaaminen takaisin ennen tavoitetta jätti unelman joku päivä palata uudestaan lähemmäksi vuoria.
Anna & Pieti
Kommentit