Olo on kuin olisimme lomalla lomasta. Olemme Kathmandussa. Vaikka taalla on asukkaita kolmisen miljoonaa ja liikenne ajoittain kaoottista, jotenkin kaupunki vaikuttaa leppoisalta ja rauhalliselta. Monista intialaisista kaupungeista tuttu kaottisuus, paskaisuus ja hektisyys loistavat poissaolollaan. Tata ei pida kasittaa vaarin. Kylla taalla on roskia ja kurjuutta, kuten yhden maailman koyhimman maan paakaupungissa voi olettaakin olevan, mutta silti tunnelma poikkeaa Intiasta.
Toinen silmiinpistava asia on lansimaalaiset turistit. Majoitumme Thamelin alueella, joka on todellinen turistikeskus. Pitkan Koillis-Intian kierroksen jalkeen se tuntuu kuitenkin vain mukavalta. Kukaan ei tuijota meita ja turistien myota taalta loytyvat myos lansimaalaisille suunnatut palvelut. Olemme nyt kahtena paivana syoneet pizzaa ja pastaa. Illalla menemme samaan sushipaikkaan kuin eilen. Kadut on pullollaan kirjakauppoja, joissa myydaan paaosin englanninkielista kirjallisuutta. Olemme jopa tormanneet useisiin suomalaisiin: hotellimme pihalla kokoontui suomalaisten partiolaisten lauma ja eilen kaupassa muutama tytto tuli meille juttelemaan. Ehka tata ei jaksaisi pitkaan, mutta ainakin nyt vaihtelu tuntuu todella terveelta.
Huomenna lahdemme aikaisin aamulla kohti Pokharaa, josta jatkamme Annapurnan maastoihin. Varasimme paikallisesta matkatoimistosta (niitakin on taalla satoja) 10 paivan trekin. Palveluun kuuluu bussikuljetus taalta Pokharaan, paikallinen opas ja kantaja. Tavoitteenamme on Annapurna basecamp, joka sijaitsee Annapurnan vuoren kupeessa neljan kilometrin korkeudessa. Siita olisi viela toiset nelja kilometria vuoren huipulle.
On hauska huomata, miten mieli muuttuu. Kun edellisen kerran kavin tuolla alueella vaeltamassa vajaa 10 vuotta sitten, vannotin itselleni, etta seuraavalla kerralla en palkkaisi enaa opasta itselleni, vaan suunnistaisin vain hyvien opaskarttojen ja selkeasti merkittyjen polkujen avulla. Noh, nyt en vain palkannut opasta, vaan myos kantajan. Mutta voinpahan aina uskotella, etta nain tuen paikallista taloutta ja teen palveluksen ainakin yhdelle nepalilaiselle - vaikkakin syyt kantajan palkkaamiseen ovatkin itsekkaat ja raadolliset. Mutta nain voimme varmasti nauttia maisemista ja Annan selka saastyy raskaan repun kantamiselta. Silla tuskinpa yopymisiin tarkoitettujen teemajojen sangyt ovat liian pehmeita.
Huomenna siis jatamme Kathmandun. Blogipaivityksiin tulee varmasti jonkinlainen tauko nyt. Jatkosuunnitelma trekin jalkeen on viela auki. Jaamme ainakin hetkeksi Pokharaan lepailemaan. Sen jalkeen vierailemme ehka Chitwanin luonnonpuistossa, Buddhan syntymaseudulla Lumpinissa ja ehkapa jossain nepalilaisissa pikkukylissa. Mukavaa kesan odotusta Suomeen!
Pieti
Toinen silmiinpistava asia on lansimaalaiset turistit. Majoitumme Thamelin alueella, joka on todellinen turistikeskus. Pitkan Koillis-Intian kierroksen jalkeen se tuntuu kuitenkin vain mukavalta. Kukaan ei tuijota meita ja turistien myota taalta loytyvat myos lansimaalaisille suunnatut palvelut. Olemme nyt kahtena paivana syoneet pizzaa ja pastaa. Illalla menemme samaan sushipaikkaan kuin eilen. Kadut on pullollaan kirjakauppoja, joissa myydaan paaosin englanninkielista kirjallisuutta. Olemme jopa tormanneet useisiin suomalaisiin: hotellimme pihalla kokoontui suomalaisten partiolaisten lauma ja eilen kaupassa muutama tytto tuli meille juttelemaan. Ehka tata ei jaksaisi pitkaan, mutta ainakin nyt vaihtelu tuntuu todella terveelta.
Huomenna lahdemme aikaisin aamulla kohti Pokharaa, josta jatkamme Annapurnan maastoihin. Varasimme paikallisesta matkatoimistosta (niitakin on taalla satoja) 10 paivan trekin. Palveluun kuuluu bussikuljetus taalta Pokharaan, paikallinen opas ja kantaja. Tavoitteenamme on Annapurna basecamp, joka sijaitsee Annapurnan vuoren kupeessa neljan kilometrin korkeudessa. Siita olisi viela toiset nelja kilometria vuoren huipulle.
On hauska huomata, miten mieli muuttuu. Kun edellisen kerran kavin tuolla alueella vaeltamassa vajaa 10 vuotta sitten, vannotin itselleni, etta seuraavalla kerralla en palkkaisi enaa opasta itselleni, vaan suunnistaisin vain hyvien opaskarttojen ja selkeasti merkittyjen polkujen avulla. Noh, nyt en vain palkannut opasta, vaan myos kantajan. Mutta voinpahan aina uskotella, etta nain tuen paikallista taloutta ja teen palveluksen ainakin yhdelle nepalilaiselle - vaikkakin syyt kantajan palkkaamiseen ovatkin itsekkaat ja raadolliset. Mutta nain voimme varmasti nauttia maisemista ja Annan selka saastyy raskaan repun kantamiselta. Silla tuskinpa yopymisiin tarkoitettujen teemajojen sangyt ovat liian pehmeita.
Huomenna siis jatamme Kathmandun. Blogipaivityksiin tulee varmasti jonkinlainen tauko nyt. Jatkosuunnitelma trekin jalkeen on viela auki. Jaamme ainakin hetkeksi Pokharaan lepailemaan. Sen jalkeen vierailemme ehka Chitwanin luonnonpuistossa, Buddhan syntymaseudulla Lumpinissa ja ehkapa jossain nepalilaisissa pikkukylissa. Mukavaa kesan odotusta Suomeen!
Pieti
Kommentit