Tervetuloa lukemaan matkablogiani. Sehän tarkoittaa taas sitä, että olen pitkän odotuksen jälkeen pääsemässä tien päälle. Nyt eroina edelliseen pidempään reissuun on se, että en ole lähdössä yksin, matkakohteena on mahdollisesti vain yksi maa ja matka-aikani on etukäteen rajattu. Alunperin olin ajatellut lähteä syksyllä kiertämään Latinalaista Amerikkaa, mutta niin sitä vain miehen mieli muuttuu. Nyt matkakumppaninani minulla on Anna, jonka kanssa olen harjoitellut yhteiseloa viimeiset reilut puoli vuotta. Varattuna on meno-paluuliput Delhiin 10.1.-24.5.
En kuitenkaan valita tätä muutosta. Tuskinpa espanjan opintoni menevät hukkaan, eikä vapaan syksyn viettäminenkään Suomessa ole ollut yhtään hassumpaa. Päinvastoin, kiitos sen, että olen voinut käyttää vapaa-aikani mm. kuntoiluun, lukemiseen ja mielenhallinnan harjoittamiseen hyvässä seurassa, olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan. Sen sijaan, että lähtisin (taas) pakoon kiirettä tai mitään muutakaan, olen valmis kokemaan ja oppimaan uutta itsestäni, ihmisistä ja ympäröivästä luonnosta sekä yhteiskunnasta.
Nyt on ollut aikaa myös suunnitella reissua vähän aikaisempia matkoja paremmin. Alustava matkareittimme on jopa yllättävän hyvin tiedossa. Yhtenä suunnitelmiemme innoittajana on ollut Nina Banerjee-Louhijan romaani Valkoisen orkidean maa. Sieltä olemme poimineet muutaman matkakohteen. Spontaaniudelle on kuitenkin tarkoitus jättää reilusti tilaa. Olemme varanneet pari lentomatkaa etukäteen. Ne antavat raamit reitillemme. Muuten liikkunemme paikoista toiseen pääosin junalla.
Delhin pölyt ja kaaoksen haluamme jättää mahdollisimman nopeasti. Sieltä on tarkoitus suunnata Aggraan ihmettelemään ehkä maailman tunnetuinta rakkauden osoitusta, Taj Mahalia. Aggrasta jatkamme kohti Intian pyhää kaupunkia Varanasia, josta meillä on varattuna lento Goalle 24.1. Välissä olisi tarkoitus katsastaa Khajurahon kuuluisat eroottisilla veistoksilla koristellut temppelit. Tämä siis, jos onnistumme varaamaan Delhissä haluamamme junaliput. Goalla vietämme aikaa sen verran kuin sopivalta tuntuu. Tarkoituksena on ainakin osallistua erään kundaliinijoogakoulun tunneille.
Goalta meillä on n. 1,5 kk aikaa päästä Chennaihin, josta olemme ostaneet lennon Andamaanien saariryhmälle. Tuon 1,5 kk:n aikana käymme ehkä Keralassa, ehkä Sri Lankalla tai sitten jossain muualla. Se riippuu nenän asennosta. Andamaaneilla pitäisi olla tarjolla turkoosia valtamerta, koralliriuttoja, autioita rantoja, riippumattoja ja kaikkea mitä rantakohteelta voisi odottaa – ainakin niin Internet-surffailu on kertonut. Kontrasti auringon rauhasta on suuri, sillä lennämme Andamaaneilta 22.3. Kolkataan (Calcutta), jossa viettänemme muutaman päivän. Siihen varaukset sitten loppuvat.
Kolkatasta ajatuksena olisi suunnistaa pohjoiseen kohti Himalajan vuoristoa. Olisi mielenkiintoista pistäytyä matkalla Bangladeshin puolelle, mutta katsotaan kuinka se käytännössä onnistuu. Joka tapauksessa haluaisin nähdä Darjeelingin ja sen teeplantaasit, sillä tuossa nimessä on jotain sellaista, mikä on kutkutellut mielessäni jo vuosikausia. Saatamme pistäytyä lyhyelle visiitille maailman onnellisimmaksikin valtioksikin mainitun Bhutanin puolelle ja sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä Nepaliin, jossa olisi mukava tehdä jokin pidempi vaellus Himalajan rinteille. Sieltä pitäisikin sitten alkaa palailemaan kohti Delhiä, ehkäpä Rishikeshin joogakeskuksen kautta. Joka tapauksessa Delhiin palaamme mahdollisimman lähellä paluulentoaikaamme, sillä kokemuksesta voin sanoa, että helteinen ja kuiva Delhi toukokuun lopulla (lämpöä saattaa olla jopa 40 astetta) on kaikkea muuta kuin leppoisa paikka.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin matkaa suunnitellessa on useaan kertaan tullut mieleen, ettei 4,5 kk Intiassa riitä alkuunkaan. Mutta toisaalta pitää olla iloinen, että on niinkin pitkään mahdollisuus viettää aikaa tässä ehkäpä suurimmassa vastakohtien maassa. On vain osattava päättää, missä vierailee, eikä pidä ahnehtia liikaa. Suunnitelmien muutoksille pitää jättää tilaa myös siksi, että liikkuminen Intiassa on kaikkea muuta kuin sujuvaa. Vaikka britit jättivätkin siirtomaa-ajan perinnöksi kattavan ja suhteellisen toimivan rautatieverkoston, lippujen varaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Yritin parin viikon ajan kirjautua paikallisen VR:n sivuille, mutta tuloksena oli vain kasa virheilmoituksia. Onneksi turisteille on tarjolla paikan päällä omat lippukiintiönsä, joten yritämme Delhistä uudelleen.
Pyrimme Annan kanssa kirjoittamaan ajatuksiamme – niitä matkamme herättää varmasti – aina silloin tällöin. Päivitämme täällä myös matkasuunnitelmiamme. On hauska nähdä, kuinka paljon reittimme vielä muuttuu. Alussa ottaa varmasti aikaa tottua tuon uniikin maan elämäntapaan. Vaikka olen siellä neljästi aiemmin vieraillut, on varmaa, että Intian hektisyys, tuoksut ja monimuotoisuus aiheuttavat taas pienen kulttuurishokin. Mutta toisaalta se on se syy, miksi olen aina halunnut palata sinne pidemmän ajan kanssa. Tätä blogia saa kommentoida vapaasti. Kaikki ajatukset ja vaikkapa reittiehdotukset ovat tervetulleita. Iloisia lukuhetkiä!
Pieti
Edit. kuvat lisäilty muutamalta ensimmäiseltä matkustuspäivältä.
En kuitenkaan valita tätä muutosta. Tuskinpa espanjan opintoni menevät hukkaan, eikä vapaan syksyn viettäminenkään Suomessa ole ollut yhtään hassumpaa. Päinvastoin, kiitos sen, että olen voinut käyttää vapaa-aikani mm. kuntoiluun, lukemiseen ja mielenhallinnan harjoittamiseen hyvässä seurassa, olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan. Sen sijaan, että lähtisin (taas) pakoon kiirettä tai mitään muutakaan, olen valmis kokemaan ja oppimaan uutta itsestäni, ihmisistä ja ympäröivästä luonnosta sekä yhteiskunnasta.
Nyt on ollut aikaa myös suunnitella reissua vähän aikaisempia matkoja paremmin. Alustava matkareittimme on jopa yllättävän hyvin tiedossa. Yhtenä suunnitelmiemme innoittajana on ollut Nina Banerjee-Louhijan romaani Valkoisen orkidean maa. Sieltä olemme poimineet muutaman matkakohteen. Spontaaniudelle on kuitenkin tarkoitus jättää reilusti tilaa. Olemme varanneet pari lentomatkaa etukäteen. Ne antavat raamit reitillemme. Muuten liikkunemme paikoista toiseen pääosin junalla.
Delhin pölyt ja kaaoksen haluamme jättää mahdollisimman nopeasti. Sieltä on tarkoitus suunnata Aggraan ihmettelemään ehkä maailman tunnetuinta rakkauden osoitusta, Taj Mahalia. Aggrasta jatkamme kohti Intian pyhää kaupunkia Varanasia, josta meillä on varattuna lento Goalle 24.1. Välissä olisi tarkoitus katsastaa Khajurahon kuuluisat eroottisilla veistoksilla koristellut temppelit. Tämä siis, jos onnistumme varaamaan Delhissä haluamamme junaliput. Goalla vietämme aikaa sen verran kuin sopivalta tuntuu. Tarkoituksena on ainakin osallistua erään kundaliinijoogakoulun tunneille.
Goalta meillä on n. 1,5 kk aikaa päästä Chennaihin, josta olemme ostaneet lennon Andamaanien saariryhmälle. Tuon 1,5 kk:n aikana käymme ehkä Keralassa, ehkä Sri Lankalla tai sitten jossain muualla. Se riippuu nenän asennosta. Andamaaneilla pitäisi olla tarjolla turkoosia valtamerta, koralliriuttoja, autioita rantoja, riippumattoja ja kaikkea mitä rantakohteelta voisi odottaa – ainakin niin Internet-surffailu on kertonut. Kontrasti auringon rauhasta on suuri, sillä lennämme Andamaaneilta 22.3. Kolkataan (Calcutta), jossa viettänemme muutaman päivän. Siihen varaukset sitten loppuvat.
Kolkatasta ajatuksena olisi suunnistaa pohjoiseen kohti Himalajan vuoristoa. Olisi mielenkiintoista pistäytyä matkalla Bangladeshin puolelle, mutta katsotaan kuinka se käytännössä onnistuu. Joka tapauksessa haluaisin nähdä Darjeelingin ja sen teeplantaasit, sillä tuossa nimessä on jotain sellaista, mikä on kutkutellut mielessäni jo vuosikausia. Saatamme pistäytyä lyhyelle visiitille maailman onnellisimmaksikin valtioksikin mainitun Bhutanin puolelle ja sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä Nepaliin, jossa olisi mukava tehdä jokin pidempi vaellus Himalajan rinteille. Sieltä pitäisikin sitten alkaa palailemaan kohti Delhiä, ehkäpä Rishikeshin joogakeskuksen kautta. Joka tapauksessa Delhiin palaamme mahdollisimman lähellä paluulentoaikaamme, sillä kokemuksesta voin sanoa, että helteinen ja kuiva Delhi toukokuun lopulla (lämpöä saattaa olla jopa 40 astetta) on kaikkea muuta kuin leppoisa paikka.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin matkaa suunnitellessa on useaan kertaan tullut mieleen, ettei 4,5 kk Intiassa riitä alkuunkaan. Mutta toisaalta pitää olla iloinen, että on niinkin pitkään mahdollisuus viettää aikaa tässä ehkäpä suurimmassa vastakohtien maassa. On vain osattava päättää, missä vierailee, eikä pidä ahnehtia liikaa. Suunnitelmien muutoksille pitää jättää tilaa myös siksi, että liikkuminen Intiassa on kaikkea muuta kuin sujuvaa. Vaikka britit jättivätkin siirtomaa-ajan perinnöksi kattavan ja suhteellisen toimivan rautatieverkoston, lippujen varaaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Yritin parin viikon ajan kirjautua paikallisen VR:n sivuille, mutta tuloksena oli vain kasa virheilmoituksia. Onneksi turisteille on tarjolla paikan päällä omat lippukiintiönsä, joten yritämme Delhistä uudelleen.
Pyrimme Annan kanssa kirjoittamaan ajatuksiamme – niitä matkamme herättää varmasti – aina silloin tällöin. Päivitämme täällä myös matkasuunnitelmiamme. On hauska nähdä, kuinka paljon reittimme vielä muuttuu. Alussa ottaa varmasti aikaa tottua tuon uniikin maan elämäntapaan. Vaikka olen siellä neljästi aiemmin vieraillut, on varmaa, että Intian hektisyys, tuoksut ja monimuotoisuus aiheuttavat taas pienen kulttuurishokin. Mutta toisaalta se on se syy, miksi olen aina halunnut palata sinne pidemmän ajan kanssa. Tätä blogia saa kommentoida vapaasti. Kaikki ajatukset ja vaikkapa reittiehdotukset ovat tervetulleita. Iloisia lukuhetkiä!
Pieti
Edit. kuvat lisäilty muutamalta ensimmäiseltä matkustuspäivältä.
Kommentit