Eilisesta alkaen minulla on taas ollut mopedi kaytossa. Varsinkin Balilla se on verraton menopeli, silla etaisyydet ovat kohtuullisia, tiet hyvakuntoisia ja liikenne siistia. Asuinpaikkani Ubud on sijainniltaan erinomainen, silla sielta on helppo mopoilla oikeastaan pohjois-luoteisosaa lukuunottamatta mihin tahansa kohteeseen Balilla.
Eilen suuntasin etelaan tavoitteena paasta toiseen kahdesta haarukoimastani samalla suunnalla sijaitsevasta rannasta. Matka alkoi vierailulla "elefanttitemppeliin". Noin tuhat vuotta sitten rakennettu temppeli on loydetty vasta 50-luvulla. Merkittavin osa temppelia on luola, jonka peralla oli kolme hindujumalaa, Brahma, Vishnu ja Shiva (tunnustan, lunttasin Wikipediasta). Temppeli oli siis hindutemppeli kuten valtaosa muistakin saaren temppeleista.
Temppelia enemman teki vaikutuksen se, miten kasvillisuus oli vallannut jyrkan rotkon pohjalle rakennetun temppelin. Varsinkin ihailuni heratti siella kasvava 300 vuotta vanha puu, jonka runko oli sanalla kuvaille valtava.
--
Valihuomautuksena, taisin joskus aiemmin vaittaa saarta virheellisesti katoliseksi, mutta korjataan nyt hindulaisuuden olevan Balin paauskonto. Kasittaakseni joku Indonesian saarista on kuitenkin katolinen, joten ihan tuulesta temmattu heittoni ei ollut. Ja toisaalta taalla EI herata rukouskutsu aamuisin.
--
Temppelin parkkipaikalla katsoin kartalta suunnan kohti rantaa. Reitti vaikutti selkealta, mutta jalleen kerran osoitin suuntavaistoni huonouden. Yhdella suunnan kysymisella paasin kuitenkin rannalle, joka oli lahes autio. Heitin vaatteet kassiin ja hyppasin aaltojen vietavaksi, kirjaimellisesti: vuorotellen rannalta takaisin merelle pakeneva vesimassa ja tuulen rannalle tuoma uusi aalto riepottelivat minua eri suuntiin. Kiersin vailla mahdollisuuttaa vastustaa samaa ympyraa kuin yksittaiset vesimolekyylit aaltoliikkeessa kuin olisin ollut Sarkanniemessa. Leikki tuntui hetken hauskalta, mutta siihen kyllastyttyani sain tehdan kunnolla toita paastakseni takaisin kuivalle maalle. Hauska kokemus.
Rannalla pukiessani vaatteita paikalle sattui paikallinen maanviljelija, joka huomasi ihottuman jaloissani. Juttelimme aikamme niita naita rajallisella yhteisella kielellamme. Lopulta han kutsui minut taksi illaksi kylaan ja sanoi omistavansa salvaa, joka parantaisi ihoni. En kyennyt sanomaan ei, vaikka tiedostin heti, etta seuraavan paivan tapaaminen olisi enemman kuin epatodennakoista. "Maybe" taisi jattaa hanet vaaraan kasitykseen. Toisaalta viela siina hetkessa "toivotaan-toivotaan minani" vastoin "realisti-minan" vankkaa mielipidetta oli sita mielta, etta voisin tanaan hanen luokseen mennakin. Nyt vahan harmittaa. Vaikka naiden kahden eri minan mielipiteet ovat muutamana viime vuonna lahestyneet toisiaan huomattavasti epailen niiden koskaan loytavan taydellisesta konsensusta. Siina on yksi hyvin konkreettinen asia, jossa minun pitaa kehittya. Tama palaute menee kylla suoraan "toivotaan-toivotaan minalle"!
Tulomatkalla eksyin totaalisesti, vaikka yritin valita menoreittia helpompaa ja suorempaa tieta Ubudiin - tai ehka juuri siksi. Se ei sinansa haitannut, silla oli miellyttavaa ajella pikkuteita riisipeltojen keskella. Hindulainen koristeellisuus vanhoissa rakennuksissa myos Ubudin ulkopuolella miellytti silmaa. Ainoastaan uusimmat rakennukset vaikuttivat tylsilta ja mahdollisimman halvoilta kyhaelmilta. Se on koyhassa maassa ymmarrettavaa, toisin kuin Suomen tylsa kaavoitus / arkkitehtuuri "yksi omakoti- tai kerrostalokortteli samanlaisesta muotista", mika ei saa minulta minkaanlaista ymmarrysta. No, kauneus on katsojan silmassa..
Lonely Planet (oppaani) oli kertonut kaupungissa olevan yhden livemusiikkia tarjoavan ravintolan. Kavin tsekkaamassa paikan paluumatkallani ja havaitsin sen hyvin tyyriiksi. Toisaalta ravintolan lupaama bluesilta kuulosti niin houkuttelevalta, etta annoin itselleni yhdeksi illaksi vapaat kadet torsata (tama oli nyt Jenni-paiva, josta ehka joskus myohemmin lisaa). Menin paikalle yhdeksan jalkeen, nautin olutta, soin pizzaa, tilasin jalkiruokaa ja nautin musiikista. Se musiikki, se oli aivan helvetin hyvaa. Muusikot olivat todella taitavia. Orkisterin keulahahmolla oli kitarin lisaksi hallussa todella upea aanikavalkadi. Orkesteri svengasi yhteen kuin hirvi. Valilla bandi pyysi lavalle joitain normaalin turistin oloisia esiintyjia, mutta kappaleet oli selkeasti harjoiteltu useaan kertaan lapi. Kesken keikan tajusin, miksi musiikki kuulosti jopa laatuansa paremmalta; en ole pystynyt kuuntelemaan omaa musiikkiani lahes kuukauteen. Kuinka paljon kaipaankaan mp3-soittimen mukana kadonneita pinkfloydeja, nickcaveja, janisjoplineja ja ledzeppelineja...!
Tana aamuna suuntasin pyorani keulan kohti kahta tulivuorta, joiden nimea en nyt muista, ilman etta tiesin mita niista odottaa. Totesin ajomatkan kasityolaispajojen ja riisipeltojen keskella tarjoavan riittavasti silmanruokaa, silla valmistauduin etten paasisi sankasta pilviverhosta johtuen nakemaan yhtaan mitaan, varsinkaan kun ainoa vihjeeni nakymasta oli karttaan merkitty nakoalapiste. Kun paasin tavoitteeseeni, pilvipeite raottui pienemman tulivuoren (1,4 km) ylta, paljasti vuorten valissa olevan jarven seka osan korkeammasta (2,4 km) vuoresta. Aikani ihmeteltyani hulppeata nakymaa lahdin suuntaamaan alas kohti jarvea. Alas, silla nakoalakohta oli arviolta 700 m:a jarvea korkeammalla.
Matkalla paikallinen suurinpiirtein ikaiseni mies ajoi ohitseni ja kysyi, jos haluaisinko tulla vierailemaan heidan kylassaan. Kyla sijaitsi aivan korkeamman vuoren juurella, jarven rannalla, todella kauniilla paikalla. Kylaan paastyamme juttelimme aikamme, kun huomasin, etta pilvet keraantyivat takaisin vuoren rinteelle yhta nopeasti kuin olivat sielta havinneetkin. Sade syntyi hetkessa, mutta onneksi se ei kestanyt kauaa. Auringon taas paistaessa lahdin takaisin kohti Ubudia kastuakseni n. 30 km:n matkalla totaalisesti. Todellinen kaatosade sai tiet hetkessa nayttamaan joelta. Ostin matkan varrelta sadeviitan ja jatkoin hotellilleni. Ilmaston vaihtelevuutta kuvaa, ettei Ubudissa ollut satanut pisaaraakaan..
Huomenna ajattelin pitaa valipaivan mopoilusta ja tutustua omin jaloin lahiymparistooni. Katsotaan, milta ajatukseni nayttavat huomenna..
Pieti
Eilen suuntasin etelaan tavoitteena paasta toiseen kahdesta haarukoimastani samalla suunnalla sijaitsevasta rannasta. Matka alkoi vierailulla "elefanttitemppeliin". Noin tuhat vuotta sitten rakennettu temppeli on loydetty vasta 50-luvulla. Merkittavin osa temppelia on luola, jonka peralla oli kolme hindujumalaa, Brahma, Vishnu ja Shiva (tunnustan, lunttasin Wikipediasta). Temppeli oli siis hindutemppeli kuten valtaosa muistakin saaren temppeleista.
Temppelia enemman teki vaikutuksen se, miten kasvillisuus oli vallannut jyrkan rotkon pohjalle rakennetun temppelin. Varsinkin ihailuni heratti siella kasvava 300 vuotta vanha puu, jonka runko oli sanalla kuvaille valtava.
--
Valihuomautuksena, taisin joskus aiemmin vaittaa saarta virheellisesti katoliseksi, mutta korjataan nyt hindulaisuuden olevan Balin paauskonto. Kasittaakseni joku Indonesian saarista on kuitenkin katolinen, joten ihan tuulesta temmattu heittoni ei ollut. Ja toisaalta taalla EI herata rukouskutsu aamuisin.
--
Temppelin parkkipaikalla katsoin kartalta suunnan kohti rantaa. Reitti vaikutti selkealta, mutta jalleen kerran osoitin suuntavaistoni huonouden. Yhdella suunnan kysymisella paasin kuitenkin rannalle, joka oli lahes autio. Heitin vaatteet kassiin ja hyppasin aaltojen vietavaksi, kirjaimellisesti: vuorotellen rannalta takaisin merelle pakeneva vesimassa ja tuulen rannalle tuoma uusi aalto riepottelivat minua eri suuntiin. Kiersin vailla mahdollisuuttaa vastustaa samaa ympyraa kuin yksittaiset vesimolekyylit aaltoliikkeessa kuin olisin ollut Sarkanniemessa. Leikki tuntui hetken hauskalta, mutta siihen kyllastyttyani sain tehdan kunnolla toita paastakseni takaisin kuivalle maalle. Hauska kokemus.
Rannalla pukiessani vaatteita paikalle sattui paikallinen maanviljelija, joka huomasi ihottuman jaloissani. Juttelimme aikamme niita naita rajallisella yhteisella kielellamme. Lopulta han kutsui minut taksi illaksi kylaan ja sanoi omistavansa salvaa, joka parantaisi ihoni. En kyennyt sanomaan ei, vaikka tiedostin heti, etta seuraavan paivan tapaaminen olisi enemman kuin epatodennakoista. "Maybe" taisi jattaa hanet vaaraan kasitykseen. Toisaalta viela siina hetkessa "toivotaan-toivotaan minani" vastoin "realisti-minan" vankkaa mielipidetta oli sita mielta, etta voisin tanaan hanen luokseen mennakin. Nyt vahan harmittaa. Vaikka naiden kahden eri minan mielipiteet ovat muutamana viime vuonna lahestyneet toisiaan huomattavasti epailen niiden koskaan loytavan taydellisesta konsensusta. Siina on yksi hyvin konkreettinen asia, jossa minun pitaa kehittya. Tama palaute menee kylla suoraan "toivotaan-toivotaan minalle"!
Tulomatkalla eksyin totaalisesti, vaikka yritin valita menoreittia helpompaa ja suorempaa tieta Ubudiin - tai ehka juuri siksi. Se ei sinansa haitannut, silla oli miellyttavaa ajella pikkuteita riisipeltojen keskella. Hindulainen koristeellisuus vanhoissa rakennuksissa myos Ubudin ulkopuolella miellytti silmaa. Ainoastaan uusimmat rakennukset vaikuttivat tylsilta ja mahdollisimman halvoilta kyhaelmilta. Se on koyhassa maassa ymmarrettavaa, toisin kuin Suomen tylsa kaavoitus / arkkitehtuuri "yksi omakoti- tai kerrostalokortteli samanlaisesta muotista", mika ei saa minulta minkaanlaista ymmarrysta. No, kauneus on katsojan silmassa..
Lonely Planet (oppaani) oli kertonut kaupungissa olevan yhden livemusiikkia tarjoavan ravintolan. Kavin tsekkaamassa paikan paluumatkallani ja havaitsin sen hyvin tyyriiksi. Toisaalta ravintolan lupaama bluesilta kuulosti niin houkuttelevalta, etta annoin itselleni yhdeksi illaksi vapaat kadet torsata (tama oli nyt Jenni-paiva, josta ehka joskus myohemmin lisaa). Menin paikalle yhdeksan jalkeen, nautin olutta, soin pizzaa, tilasin jalkiruokaa ja nautin musiikista. Se musiikki, se oli aivan helvetin hyvaa. Muusikot olivat todella taitavia. Orkisterin keulahahmolla oli kitarin lisaksi hallussa todella upea aanikavalkadi. Orkesteri svengasi yhteen kuin hirvi. Valilla bandi pyysi lavalle joitain normaalin turistin oloisia esiintyjia, mutta kappaleet oli selkeasti harjoiteltu useaan kertaan lapi. Kesken keikan tajusin, miksi musiikki kuulosti jopa laatuansa paremmalta; en ole pystynyt kuuntelemaan omaa musiikkiani lahes kuukauteen. Kuinka paljon kaipaankaan mp3-soittimen mukana kadonneita pinkfloydeja, nickcaveja, janisjoplineja ja ledzeppelineja...!
Tana aamuna suuntasin pyorani keulan kohti kahta tulivuorta, joiden nimea en nyt muista, ilman etta tiesin mita niista odottaa. Totesin ajomatkan kasityolaispajojen ja riisipeltojen keskella tarjoavan riittavasti silmanruokaa, silla valmistauduin etten paasisi sankasta pilviverhosta johtuen nakemaan yhtaan mitaan, varsinkaan kun ainoa vihjeeni nakymasta oli karttaan merkitty nakoalapiste. Kun paasin tavoitteeseeni, pilvipeite raottui pienemman tulivuoren (1,4 km) ylta, paljasti vuorten valissa olevan jarven seka osan korkeammasta (2,4 km) vuoresta. Aikani ihmeteltyani hulppeata nakymaa lahdin suuntaamaan alas kohti jarvea. Alas, silla nakoalakohta oli arviolta 700 m:a jarvea korkeammalla.
Matkalla paikallinen suurinpiirtein ikaiseni mies ajoi ohitseni ja kysyi, jos haluaisinko tulla vierailemaan heidan kylassaan. Kyla sijaitsi aivan korkeamman vuoren juurella, jarven rannalla, todella kauniilla paikalla. Kylaan paastyamme juttelimme aikamme, kun huomasin, etta pilvet keraantyivat takaisin vuoren rinteelle yhta nopeasti kuin olivat sielta havinneetkin. Sade syntyi hetkessa, mutta onneksi se ei kestanyt kauaa. Auringon taas paistaessa lahdin takaisin kohti Ubudia kastuakseni n. 30 km:n matkalla totaalisesti. Todellinen kaatosade sai tiet hetkessa nayttamaan joelta. Ostin matkan varrelta sadeviitan ja jatkoin hotellilleni. Ilmaston vaihtelevuutta kuvaa, ettei Ubudissa ollut satanut pisaaraakaan..
Huomenna ajattelin pitaa valipaivan mopoilusta ja tutustua omin jaloin lahiymparistooni. Katsotaan, milta ajatukseni nayttavat huomenna..
Pieti
Kommentit
Näistä sun korisvideoista: Ketään ei ole soitellut niitten perään. Eli voinko myydä eniten tarjoavalle, vai löytyneekö omistaja vielä jostain?
Hyvää matkanjatkoa!
Toivoo HPR
PS. Et sä niin huono oo, meiänkin matkaseurueesta 3 joutui ryöstetyksi!