Elämä on täynnä yllätyksiä. Yksi sellainen oli vanhan tuttavani tapaaminen Berliinissä ja saamani kutsu hänen erämaakämpälleen Lappiin. Toinen potkut töistä, joka avasi yllättävän aikaikkunan talvelle. Siispä löysimme itsemme pakkaamasta ja pohtimasta, mitä tarvitsee viiden päivän asumiseen kämpässä, jossa on kantovesi, kamiinalämmitys, ei sähköä ja mahdollisesti jopa puolensataa astetta pakkasta.
Kokeneita lapinkävijöitä huvittanee ensimmäinen ajatuksemme, pärjääkö vuoden ikäinen vauva tuollaisissa oloissa. Mutta kai se kuuluu vanhemmuuteen, ainakin ensimmäisen lapsen kanssa. Aika nopeasti huoli vaihtui innostukseen, olisihan hienoa päästä kokemaan uutta.
Isännältämme Jimmyltä saamamme listaan tarvittavasti tavaroista kuului lämpimien vaatteiden ohella esimerkiksi puukko, otsalamppu ja tietysti yhden tähden jallupullo. Tavaroita pakatessa tuli ainakin hieman erämiesmäinen olo.
On veikeää, miten eteläsuomalaisesta perspektiivistä Oulu on jo lähes Lappia, vaikka siinä vaiheessa olimme vain hieman yli puolimatkan. Oulusta on vielä viiden tunnin ajo Savukoskelle, Joulupukin kotikuntaan. Emme tosin nähneet pukkia Savukosken Korvatunturilla, Venäjän rajan kupeessa. Liekö sitten itänaapurimme aggressio säikäyttänyt pukkiakin, sillä vaikuttaa vahvasti, että pukki olisi muuttanut napapiirille.
Rovaniemen pohjoispuolen pieni kylä on täynnä joulupukkiaiheisia rakennuksia. Sieltä löytyy joulupukin postitoimistoa, joulumuorin pajaa, joulupukin poroajelua, lomakylää. Vaikka mitä.
Ja toki sieltä on myös virallinen pukki, ainakin niin he mainostavat. Pukin kanssa pääsee myös yhteiskuvaan.
”Ei kuvausta omalla kännykällä, kiitos”, kuuluu vierestäni jämäkällä äänellä. Olen erehtynyt ottamaan kuvan Eidosta ja Silviasta pukin vieressä ennen kuvauskiellon ilmoitusta. Kuvausta varten on virallinen kuvaaja. Kuva on ostettavissa pukinpuodissa. Hinta A4-kokoiselle kuvalle on 50 euroa. Siis viisikymmentä euroa. Vaikka on mielenkiintoista vierailla kylässä, vahvasti siellä haisee siltä, että pukki olisi myynyt sielunsa rahanjumalalle.
Toisaalta, mikäs on myydessä. Paikka kuhisee aasialaisia, amerikkalaisia ja eteläeurooppalaisia vieraita. Ehkä se on vain mieleni luoma illuusio, mutta en koe meidän kuuluvan joukkoon. Jos ei muuta, niin luultavasti olemme keskiarvon köyhemmällä puolella.
Joulumaa saa jäädä. Hyppäämme auton rattiin ja jatkamme kohti hämärtyvää Itä-Lappia. Kemijärvi, Pyhä-Luosto, Pelkosenniemi. Tuttuja, mutta aiemmin kokemattomia paikannimiä jää taaksemme. Lopulta olemme perillä. Jimmy on vastassa moottorikelkalla. Pysäköimme metsäautotien päähän ja pakkaamme kamppeet kyytiin. Moottorikelkka hurauttaa Tenniöjoen yli ja vie tavaramme. Seuraamme perässä. Vedän poikaamme Eidoa pulkassa. Joella käy kova viima, vaikka pakkasta on vain vähän yli kymmenen astetta.
Ensimmäinen tehtävä on saada kämppä lämpimäksi. Pilkon puut ja laitamme tulet kamiinaan. Se alkaa nopeasti työntämään lämpöä huoneeseen. Eikä vain lämpöä. Tuli tuo tunnelmaa. Aika pysähtyy hetkeksi, vaikka olemmekin kiireisiä purkamaan reppuja. Olemme etelänihmisiä. Asiat pitää saada tehdyksi.
Myöhemmin saunassa Jimmy sanoittaa, mitä elämä Lapissa on. Se on priorisointia. Mitä tarvitsemme ensimmäisenä? Lämpöä. Siis laittakaamme tuli kaminaan. Elämä on yksinkertaista. Emme tarvitse paljoa. Mutta silti täytämme päivämme vähintäänkin jatkuvalla ajattelulla, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Usein yritämme tehdä montaa asiaa kerralla. Niin ei eletä Lapissa.
Seuraavaksi tarvitsemme vettä. Pakkaamme moottorikelkan perän täyteen ämpäreitä ja ajamme joelle. Jimmy näyttää kuin olisi jo eränkäynnin ammattilainen, vaikka hän on asunut vain reilun kuukauden siellä. On pakko oppia, jos haluaa selvitä.
Edellisen päivän avanto on jäässä. Sen avaamiseen tarvitsemme kirvestä. Seuraa toinen oppi. Vesi virtaa joessa, vaikka en saisi avantoa viidessä minuutissa valmiiksi. Nauran itselleni Jimmyn opastaessa minua. Miksi minulla on kiire? Haluan varmasti näyttää Jimmylle, että saan avannon tehtyä. Mutta ehkä vielä enemmän se kertoo tavastani elää.
Meidän on oltava nopeita, jotta olemme tehokkaita. Miksi meidän on oltava tehokkaita? Mitä haluamme elämältä? Lappi haastaa ajatteluun, joka jalostuu vasta ajan päästä. Näihin ajatuksiin palaan usein reissumme jälkeen. Niihin ei ole oikeaa vastausta. Riittää, että miettii.
Osaan ämpäreistä löytyy kannet. Peitämme lumella ne, joihin kantta ei löydy. Päästyämme takaisin mökille vettä ei juurikaan ole läikkynyt. Jimmy siirsi lappalaisilta saaman neuvon minulle. Tuskin olisin tuota muuten keksinyt.
Pian sauna on lämmin. Silvia päättää jättää ensimmäisen saunakerran väliin. Laitamme Eidon nukkumaan ja menen Jimmyn kanssa saunaan. Alamme jutella. Ja tietysti otamme jääkylmää vodkaa suoraan pullosta, olemmehan erämaasaunassa. Palattuani tupaan huomaan aikaa kuluneen puolitoista tuntia, vaikka kuvittelin vain hetken vierähtäneen. Olen pahoillani Silvian puolesta, mutta myös hyvilläni. Alan oppimaan tavoille.
Herään aamulla kuudelta sytyttämään kamiinan. Ehkä kylmä herätti. Tai sitten pelkään, että Eidolle tai Silvialle tulee kylmä. Kuuntelen tulen ratinaa. Teen pitkän meditaation ja lykkään vielä kamiinan täyteen ennen kuin painun takaisin pehkuihin. Myöhemmin heräämme lämpimään tupaan.
Ensimmäinen täysi päivä menee tutustuessa ympäristöön sekä rutiineiden opetteluun. Tuvassa on jatkuvasti pimeä. Vain kynttilät, otsalamput ja muutama LED-lyhty tuovat valoa. Ikkunat ovat pieniä, ettei lämpö karkaa. Eikä ulkonakaan ole järin kirkasta. Lumi heijastaa hyvin valoa, mutta päivä on lyhyt. Jo kolmen jälkeen alkaa pimenemään. Siihen mennessä on tehtävä se, minkä ulkona haluaa tehdä.
Saunomme taas illalla. Nyt myös Eido ja Silvia tulevat mukaan. Saunassa on tunnelmaa. Pesuvesi sekoitetaan saunan lattialla. Se on kiukaassa kiinni olevan padan kuumentaman ja jääkylmän juuri joesta haetun veden yhdistelmä. Niistä saa säädettyä sopivan lämmintä vettä pesemiseen.
Pesemme itseämme myös henkisesti. Kuinka vähästä voi tulla onnelliseksi. Perustarpeet ja läsnäolo. Ei siihen muuta tarvitse. Olemme usein niin kiireisiä, ettemme sitä ymmärrä. Kiireestä on tullut tapa. Usein poden huonoa omaatuntoa, kun vain olen. Mutta mikä on vain olemista tärkeämpää?
Seuraavaksi päiväksi meille on varattu tutustuminen poronhoitoon. Isännät ovat vielä uusia turistibisneksessä. Englannin puhuminen on haastavaa, vaikka selkeästi se taipuisi riittävän hyvin. Välillä unohdan kääntää vastauksia Silvialle. Esitämme kysymyksiä, joihin vastauksen olisimme kuvitelleet kuulleemme jo esittelyssä. Mutta esittelyä ei oikeastaan ole. Silti se ei haittaa. Isäntämme ovat ystävällisiä ja välittömiä. Pääsemme poron kyytiin ja saamme syöttää niille jäkälää.
On mielenkiintoista oppia porotaloudesta. Tätä ennen mielessäni on ollut vain mediasta lukemia ajatuksia. Konflikteja metsänhoidon, porotalouden ja luonnonsuojelun välillä. Nyt poronhoito saa kasvot. Kaksi tuntia menee nopeasti. Paitsi ehkä Eidon mielestä. Puolitoista tuntia riittää hänelle. Kylmä ja väsy ovat liian vahva yhdistelmä. Paluumatkalla hän alkaa itkeä hysteerisesti. Niin hysteerisesti, että meitä kuljettava poro saa hepulin. Meidät pitää noukkia moottorikelkalla takaisin, sillä sarvipuoli poro ei enää suostu yhteistyöhön.
Palatessamme katsomme säätiedotetta. Ylihuomiselle luvataan todella kurjaa keliä. Plusasteita ja räntäsädettä. Siis klassista pääkallokeliä. Konsultoimme isäntäämme sekä isäpuoltani, kokenutta lapinkävijää. Vahva suositus on välttää ajaminen tuollaisella kelillä, varsinkin kun koko perhe on matkassa. Sitä seuraavana päivänä minulla on työkeikka Helsingissä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää lähteä jo seuraavana päivänä kotiin.
Hieman harmistuneena reissun typistymisestä palaamme hämärtyvälle kämpälle. Laitan saunan päälle. Kaksi pesällistä ja sen pitäisi olla lämmin. Jimmyn tultua haemme vettä. Tuttu rutiini. Nyt en enää kiirehdi. Laitan lumet kannettomien sankojen päälle. Ja Jimmy valitsee oikean reitin välttäen paikan, johon kelkka on jäänyt edellisenä päivänä jumiin.
Palaan tupaan ja valmistaudumme saunomaan. Kuulen Jimmyn huutavan ja juoksevan ulos. Myös Silvia korottaa ääntä. Nopeasti minulle selviää, mistä on kyse. Näen liekit saunan välikatolta. Siinä hetkessä meillä on vain yksi asia käsillä. Tuli täytyy saada sammumaan.
Alan heittää vettä savun tuloaukkoon. Jimmy purkaa sisäkattoa. Ensin tuntuu, että mitään ei tapahdu. Savu ja liekit ovat entisellään. Mutta pikkuhiljaa pääsemme tulen herraksi. Tai niin luulemme. Kun lopetan veden heittämisen, tuli leimahtaa välittömästi. Jimmy purkaa lisää kattoa. Sauna menee uusiksi. Se on nopeasti selvää. Nyt pitää vain saada pelastettua mahdollisemman paljon. Vettä menee saunanrakennuksessa olevan asuinhuoneen tavaroille. Jimmya se ei hirveästi hetkauta. Lopulta tuli näyttää sammuneen.
Avaamme oluet ja päivittelemme tilannetta. Ihailen Jimmyä. Hän ei ole moksiskaan. Asia on hoidettu, voi keskittyä seuraavaan. Yksi asia kerrallaan. Se mitä, on tapahtunut, on tapahtunut. Siihen ei voi vaikuttaa. Siksi kannattaa keskittyä vain tähän hetkeen. Kylmä olut maistuu hikisenä ja väsyneenä hyvältä.
Sitten tuli näyttää oman luonteensa. Savua alkaa jälleen puskemaan välikaton raosta. Rauha on tiessään. Lopulta paikannamme vielä yhden lämpöeristeen tulessa, kunhan kattoa on saatu purettua riittävästi. Sen sammuttaminen hiljentää myös tulen lopullisesti. Jimmy toteaa meillä käyneen onnen. 10-15 minuuttia lisää ja koko saunarakennus olisi ollut porona. Näinkin voi ajatella.
Illalla nautimme herkullista ruokaa paikalliseen tapaan. Poroa, perunoita, runsaasti voita ja tummaa olutta sekaisin. Otamme taas muutaman snapsin. Ilta on hauska. On todella mukava jakaa välittömästi ajatuksia ilman tarvetta esittää mitään tai olla joku muu. Olemme omia haavoittuvaisia itseämme. Ehkä sekin on Lapin ansiota.
Seuraavana päivänä lähdemme ajamaan kohti kotia. Vierailumme jää lyhyeksi, mutta silti se on ollut todella antoisa. Olemme viettäneet kolme läsnäolevaa päivää (lähes) ilman sosiaalista mediaa. Elämä on yksinkertaista. Emme tarvitse paljoa ollaksemme onnellisia. Riittävän primitiivisessä ympäristössä se on helppo ymmärtää. Kunnes sen voi taas etelässä unohtaa.
Ps. Mikäli paikka kiinnostaa, Jimmy järjestää yrityksille mahdollisuuksia tutustua elämän yksinkertaisuuteen: https://www.arcticxperience.io/
Kommentit