Olimme varanneet majoituksen Tripadvisorissa eniten kehuja saaneesta Sambatra Lodgesta. Paikka vaikuttikin lupaavalta. Huoneemme oli siisti ja tilava sekä niin lähellä pauhuavaa valtamertä kuin vain voi olla. Ranta oli pehmeää hiekkaa ja erinomainen uimiseen. Naapureista ei ollut tietoa, jos ei lasketa Sambatran muutamaa muuta bungalowia. Ne naapurit olivat mukavia ja ystävällisiä.
Siinä se ongelma piilikin. Kaikki vieraat tulivat liiankin hyvin yhteen ja vielä kun omistaja liittyi samaan porukkaan, koossa oli jokailtaiset juomingit usein pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle. Eihän sitä tällaiset aikaiseen nukkumaanmenoon tottuneet keski-ikäistyvät puolisosiaaliset suomalaiset kestäneet. Varsinkaan kun omistaja ei ollut noteerannut pyyntöämme hiljaisesta kämpästä ja oli sijoittanut meidät baarin viereen.
Toimimme kuten suomalaisten kuuluu toimia. Kuuntelimme puheensorinaa kolmen yön ajan ja päätimme ilman varoitusta poistua paikalta. Omistaja yritti tarjota meille hiljaisempaa bungalowia ja esitti olevansa pahoillaan, mutta ei tainnut meitä täysin silti ymmärtää.
Emme muuttaneet päätöstä ja hyvä niin. Emme vain poistuneet majatalosta, vaan koko saarelta. Protestointi ei tunne kompromisseja. Seuraavassa paikassa kävi parempi tuuri. Sen verran täytyy tarkentaa, ettemme poistuneet ovet paukkuen, vaan jätimme ystävälliset hyvästit vieraille sekä annoimme omistajalle palautteen hymyissä suin.
Vähän ehdimme kuitenkin Ile Aux Nattesiin tutustua.
Siellä, kuten pääsaarellakin, asustelee valkokaulusvareja. Suhteellisen kesyjä nekin ovat, vaikkakaan eivät niin härskejä kuin edellisessä paikassa. Vareilla on hauska tapa päästää koiran haukun ja ihisen kirkunan yhdistelmää kuulostava ääni, kun meteli, tässä tapauksessa ihmisen nauru, yltyy liian voimakkaaksi. Natiorassa vari kiukutteli lähinnä haukkuville koirille.
Saarella on kaksi pientä kylää, joista toiseen johtaa hieno palmujen varjostama kuja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä. Siellä tunsimme itsemme tervetulleeksi, mikä ei ole ollut matkan aikana itsestäänselvää.
Muuten saarella on vain harvakseltaan majataloja, jotka ovat kaikki rannalla - luonnollisesti. Rantaviivaa pitkin saaren voi kävellä ympäri noin neljässä tunnissa, ainakin laskuveden aikaan. Nousuveden rikkoessa rantaviivan, täytyy välillä koukata sisämaan kautta.
Keskellä saarta on hylätty majakka. Sen ruostunut ovi on jäänyt auki. Siellä on helppo kuvitella vanhoja merirosvoaikoja. Joskus majakkaan on myyty lippujakin, tällä kertaa ei.
Saarta kiertää koralliriutta, jonka ulkopuolella on hienoja snorklauspaikkoja. Riutan läpi kulkee muutama väylä, joita pitkin uimareiden lisäksi veneet pystyvät kulkemaan. Riutan sisälle pääsee snorklaamaan, mutta kovin syvälle ei kannata mennä, mikäli haluaa välttää ahtaanpaikankammoa, varsinkin matalalla vedellä. Kaloja oli paljon, mutta mitään valtavan isoa ei tullut vastaan.
Vaikka tällä kertaa saari ei ollut tarkoitettu meille, en voi kuin lämpimästi sitä suositella. Jossain toisessa tilanteessa se olisi voinut nytkin olla elämämme rantakokemus. Tuonne voisin helposti kuvitella meneväni myöhemmin kirjapinkan, snorklausvälineiden, vaihtoshortsien ja muutaman setelin kanssa viettämään vaikka kuukauden poikineen.
Kommentit