Olemme oppineet, että opastamme kannattaa kuunnella. Hänellä on erinomainen tietämys Madagaskarista, varsinkin sen luonnonpuistoista. Rinha on varsinaiselta ammatiltaan biologi, tarkemmin hyönteistutkija. Hän hankkii vain lisätienestiä toimimalla kuskinamme. Elina löysi hänet meille ystävänsä välityksellä. Paljon kiitos Rinhan, valintamme ovat olleet tähän mennessä erittäin onnistuneita.
Anja Parkissa on useita eri pituisia reittejä. Me valitsimme kolmen tunnin kävelyn. Puisto on suhteellisen pieni, mutta siellä asustelee yli 400 rengashäntämakia (engl. Ring tail lemur), joten niiden näkeminen on jokseenkin taattua, varsinkin kun makit ovat hyvin tottuneita ihmisiin. Se on suurin syy, miksi ihmiset haluavat puistossa vierailla.
Makeilla on komea musta-valkoraidallinen häntä. Se tekee niistä epätodellisen piirroshahmomaisia otuksia. Makin istuessa puussa, kiusaus kokeilla häntää olisi suuri.
Pystyimme vastustamaan kiusausta, mutta valitettavasti sama ei päde kaikkiin. Makeja on vangittu paljon hotellien "lemmikeiksi". Meidänkin muuten erinomaisessa hotellissamme on yksi rengashäntämaki viihdyttämässä asiakkaita. Pyysimme opastamme selittämään hotellillemme, että se ei ole paikka, jossa haluamme makia katsella.
Makit nuolevat graniittikalliota saadakseen mineraaleja.
Makien lisäksi Anja Parkista tekee kiehtovan sen graniittikivilohkareet ja -luolat. Pujottelimme pienellä alueella kivikkojen yli ja ali.
Vuorenharjalta oli mukavat maisemat ympäröiville pelloille. Vielä parisataa vuotta sitten luolat olivat koteina ihmisille.
Kallioiden välissä kasvaa kuivahkoa metsää. Se on kotina mielenkiintoiselle ekosysteemille, jonka kaltaista en muista aiemmin nähneeni.
Yhden päivän kiipeily Anja Parkissa riitti meille.
Rinha kertoi Andringitran olevan hyvin samantyylinen, mutta isompi ja sijaitsevan korkeammalla. Anja Parkista jäi niin hyvä kuva, että päätimme jättää Andringitran kokonaan väliin. Seuraavaksi ja samalla viimeiseksi yhteiseksi kohteeksemme valikoitui Isalo National Park kolmen tunnin matkan päässä lounaaseen. Se on Madagascarin suosituin luonnonpuisto.
Ambalavaon kaupungissa on kaksi mielenkiintoinen tehdasmuseota. Ne voisivat olla hyvin suomalaisia vanhan ajan museoita sillä erotuksella, että "tehtaat" ovat vielä käytössä.
Toinen niistä on paperimuseo. Paperi tehdään pihalla kasvavasta endeemisestä pensaslajista. Pensas kuoritaan, kaarna liotetaan, keitetään ja nuijitaan tasaiseksi levyksi. Massa koristellaan ja annetaan kuivaa auringossa. Tuloksena on kortteja, kirjankansia ja vaikka lampunvarjostimia.
Mielenkiintoisempi museo on silkkikutomo, jossa kankaat valmistetaan alusta loppuun. Vain raaka-aine ostetaan muualta. Raaka-aineena käytetään silkkiperhosen toukkien kutomia koteloita. Kotelot saadaan kerättyä luonnosta tai kasvatettuina. Koteloiden ero on silmin nähtävissä. Luonnonkoteloista kudottu silkki on laadukkaampaa.
Ensin kotelot pinotaan päällekkäin ja laitetaan likoamaan. Kotelomassaa keitetään kolmen päivän ajan.
Keitetyistä silkkikuidusta kehrätään lankaa. Tällä naisella oli lanka hallussa!
Värjäys tehdään luonnonväreillä. Käytössä on mm. kurkumaa, puunkuorta ja papaijaa. Värjätyistä langoista kudotaan kankaita
Vanha nainen ei osallistunut työvaiheisiin. Hän vain esitteli silkkiperhosen toukkia.
Viimeinen rasti jää myyjille. Ryhmämme taisi olla hyviä asiakkaita. Vaikuttuneena silkinkudonnan työläydestä kukaan porukastamme ei muistanut, osannut, kehdannut tai halunnut tingata. Luonnosta kerätyistä silkkiperhosten koteloista kudottu kangas on selkeästi kalliimpaa.
Lähtiessäemme Ambalavaosta kävimme vielä härkämarkkinoilla. Paikallisilla sebu-härillä on selässään hauska kyttyrä.
Kommentit