On kieltämättä veikeää nähdä raaka kanelitanko tai neilikan tähtimäinen siemen (?) kypsymässä. En voinut kuvitella, että alkuperäistä yskänlääke-Vicksiä on valmistettu kanelin juuresta. Nyt se lienee korvattu esanssilla.
Lukuisilla yrteillä oli myös erilaisia terveysvaikutuksia. Jos se vain olisi mahdollista, näkisin mielelläni länsimaissakin monia sairauksia hoidettavan luonnonmukaisemmin. Tällöin tulevaisuuden antibioottiongelmat voisivat olla lievempiä.
Kuvassa on muistaakseni muskotti.
Farmilla oli myös monipuolinen hedelmäpuutarha sisältäen mm. mangoa, avokadoa, karambolaa ja mandariinia.
Skotlantilainen harrastaja perusti kymmenen vuotta sitten perhospuiston ja koulutti paikalliset ylläpitämään sitä. Puistossa kasvatetaan perhosia munista aikuisiksi.
Aikuisia yksilöitä myydään eteenpäin viiden dollarin hintaan. Hieman jäi epäselväksi, kuka perhosia ostaa. Kiinnostuneille, lähinnä turisteille, myytävät liput tuovat merkittävän osan kassavirtasta. Puisto työllistää nyt useita kyläläisiä. Tämä on hyvää ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä.
Makea mangohedelmä maistuu perhosillekin. Muutamat yksilöt eivät välittäneet mitään kamerasta (tai puhelimesta, koska kamera hajosi) muutaman sentin päässä.
Jozani-metsä on saaren ainoa sademetsä ja käsittääkseni sekin osin istutettua. Metsä oli todella hieno monine puulajeineen, ihmisen kokoisine saniaisineen ja kaikkine kasvineen, joita on tottunut näkemään ruukkukasveina.
Tulimme puistoon sen sulkemisen jälkeen. Vastaanottovirkailija oli kyllä valmis myymään liput, mutta epäili meidän saavan pakollista metsänvartijaa enää kierrokselle mukaan. Syykin selvisi: vartijat katsoivat jalkapalloa tv:stä. Vain yksi asia osoittautui jalkapalloakin tärkeämmäksi, raha. Sovimme yhdessä hinnasta, sillä aikomuksenamme ei ollut tulla enää uudestaan puistoon. Lopulta opas lupasi meille täyden kierroksen.
Metsän tunnetuin asukki on varmaankin endeeminen zanzibar red colobus -apina. Se kuuluu erittäin uhanalaisiin lajeihin, mutta puiston ansiosta sen tulevaisuus näyttää hyvältä. 500 hehtaarin puistossa apinoita elelee yli 2 500 yksilöä.
Näimme myös pienen kobran, joka nappasi polulta sammakon. Jotta mittasuhteista ei tulisi väärää käsitystä, kobra oli vasta 10-senttinen poikanen ja sammakot noin sentin kokoluokkaa. Mutta niitä oli sitten polulla tuhansittain.
Oppaamme osoitti polun varrelta toistakymmentä lääkekasvia. Apua saisi kuumeeseen, malariaan, ihoinfektioihin, heikkoon potenssiin, melkein mihin vaan. Kuulemma 98% tansanialaisista käyttää länsimaista ja luonnonlääketiedettä rinnakkain. Tarkkaan lukuun suhtaudun varauksella, mutta suuntaa se antanee. Mekin pääsimme nauttimaan luonnonlääketieteestä Wasini islandilla. Auttoihan se, ainakin niin uskomme.
Samaan kierrokseen kuului vielä tutustuminen mangrovemetsään. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun näimme metsän nousuveden aikaan. Aikamoinen juuriviidakko puista muodostuu. Ei ihme, että Wasini Islandin rapujahti oli tuskaista ähellystä.
Mangrovemetsät ovat luonnolle todella tärkeitä ekosysteemejä. Niiden eliölajisto on täysin omanlainen ja monia eliöitä tavataan vain mangrovemetsistä. Ihmisten kannaltakin ne ovat tärkeitä, sillä ne vaimentajat tsunameja ja suodattavat merien saasteita.
Valitettavasti mangrovemetsien kokonaispinta-ala vähenee kaikkialla huolestuttavasti. Kyläläiset ovat käyttäneet niitä mm. polttopuina. Nyt osa puiston pääsymaksusta menee kyläläisille, mikä motivoi heitä osallistumaan suojeluun.
Jambianin kylässä, toisin kuin Matemwessa, on vielä runsaasti perinteistä merilevän viljelyä. Laskuveden aikana paljastuu noin puolentoista kilometrin kaistale rantaa, joten tilaa viljelylle riittää. Merilevä kasvaa erittäin nopeasti. Yksittäinen viljelijä voi päästä 50 - 100 euron kuukausiansioihin.
Otimme Jambianistakin majoituksen Airbnb:n kautta, sillä varsinaisten hotellien hinnoissa ei joulun aikana ollut mitään tolkkua. Jambianissa saimme tylyhkön vastaanoton. Isäntä tuli vastaan, näytti huoneemme ja kysyi, onko meillä mitään mielessä. Koska ei ollut, hän poistui nopeasti paikalta ystävänsä luo. Hetken jopa mietimme - tuskin tosissaan - palaavamme takaisin edelliseen paikkaan. Ensivaikutelma on yllättävän tärkeä, asiassa kuin asiassa.
Meidän huone on kuitenkin ihan mukava. Olemme ainoat yöpyjät talossa, joten oma rauha on taattu. Talon palkollinen väki on tosi ystävällistä ja talo ei voisi olla lähempänä valkoista hiekkarantaa. Toisin kuin Matemwessa, täällä ei ole hyttysiä.
Eilen lukiessani rantatuolissa totesin, ettei tämä ole yhtään hassumpi paikka.
Laskuveden aikaan horisontti vetäytyy todella kauaksi. Horisontista näkyy yksittäisiä dhow-veneitä ja kalastajia.
Tänään kävelimme rantaa pitkin kohti merta pitkän pätkän. Majatalomme siintää taustalla.
Meressä ei ole meduusoja tai muutakaan varottavaa. Vain merenpohjaa asuttavat merisiilit ja korallit vaativat tarkkaavaisuutta. Merisiili ei ole myrkyllinen, mutta sen piikit saisivat aikaan ikävää jälkeä.
iNousuveden ja laskuveden ero jaksaa vieläkin hämästyttää. Täyden- ja uudenkuun aikaan vuoroveden vaihtelu on voimakkaimmillaan. Siksi vesi lyö ajoittain tosi voimakkaasti talomme betonirappuun. Vuoroveden aika siirtyy päivittäin 50 minuuttia eteenpäin. Siksi esimerkiksi tänään emme päässeet illalla enää rantaa kuin toiseen suuntaa, vaikka eilen samaan aikaan väylä oli vielä auki.
Nousuveden aikaan aallot nousevat yllättävän korkealle. Täytyy myöntää, että on aika juhlavaa käydä takapihalla tuollaisissa aalloissa uimassa (tarkkasilmäinen löytää pääni kuvasta). Loppuviikosta nousuvesi ajoittuu sopivasti aamulle.
Kommentit