Goa - sairastelua


Neljäs Goan yö on onnellisesti takana päin. Goa on ollut juuri sellainen kuin sen osasi kuvitella. Tai ainakin se Goa, minkä olemme nähneet. Olen kuullut usein sanottavan ettei "Goa ole Intiaa". Vaikka sanontana se on yhtä typerä kuin "Ahvenanmaa ei ole Suomea", on helppo ymmärtää, mistä se juontaa juurensa. Täällä moni asia näyttää eriltä kuin pohjoisessa. Etelä-Intiaan emme vielä vertailua voi tehdä.  




Ensimmäinen asia, jota tervehdimme todella ilolla, oli lämpö. Lähtiessämme Varanasista siellä oli enää 13 astetta lämpöä ja yöllä vielä kylmempi. Ilman lämmitystä se saa palelemaan. Saavuttuamme reilun tunnin taksikyydin jälkeen perille ja löydettyämme majoituksen menimme ensi töiksemme rannan bambumajaravintolaan nauttimaan lempeästä merituulesta, pizzasta ja oluesta - ensimmäisistä koko matkalla. Vaikka aurinko oli jo laskenut, vielä oli miellyttävän lämmin. Naureskelimme toisillemme, että olemme lomalla lomasta antoisan, mutta kuluttavan pohjoisen kiertueen jälkeen.  

Siihen riemut sitten hetkeksi loppuivat. Seuraavana päivänä mahassani alkoi kiertämään ja illalla nousi kuume (Annan mielestä tosi korkea, mutta sanoisin vain että tavanomainen). Onneksi mahan paha vointi rajoittui ripuliin ja onneksi olimme Goan lämmössä. Seuraavana päivänä selvisi myös, että meidän pitäisi muuttaa, sillä alunperin varaamamme kahden yön jälkeen hotellissamme ei ollut tilaa - olisi siis pitänyt uskoa, kun meidän kerrottiin olleen onnekkaita saatuamme huoneen haluamastamme paikasta, hotelliimme oli yhden suomalaistytön suositus.  

Jäin makaamaan sänkyyn ja Anna lähti metsästämään uutta majapaikkaa. Se ei ollutkaan kovin helppo rasti. Lopulta meille oli varattu yksi yö epämääräisestä paikasta ja sen jälkeen viikko siististä guest housesta. Siinä välissä Anna kantoi kaupasta kivennäisvettä, ravintolasta hedelmäsalaattia ja kaikkea mahdollista, mikä vain pysyi sisällä. Sain kiittää onneani, etten ollut matkassa yksin ja vieläpä näin hyvän kumppanin kanssa.  

Epämääräisen majoituspaikan kanssa ei sujunut kuin Stromsössä. Kieltäydyttyämme vapautuneesta lisäyöstä nykyisessä paikassamme saimme kuulla, että sovittua yösijaa ei ollutkaan tarjolla. Tammikuussa koko Goa tuntuu olevan loppuunmyyty ja lisäksi vielä täällä on joku paikallinen festivaali, joka piti majatalonpitäjät kiireisinä.  

Lopulta kaikki järjestyi kuitenkin suhteellisen kivuttomasti. Nyt nautimme aamupalaa merenrannalla ja olokin alkaa olemaan parempi.  Meillä on viikko varattuna kivanoloisesta guest housesta. Vielä mahassa on selkeästi joitain kutsumattomia mikrobeja, mutta niistä on varmasti turha haaveilla täysin pääsevänsä eroon koko Intian reissun aikana - jota muuten on jo huomaamatta takana kohta kolme viikkoa.  





Niistä eroavaisuuksia vielä. Täällä liikenne toimii suhteellisen hyvässä järjestyksessä, ihmiset eivät yritä vedättää, vaan ohjeita voi kysyä luottaen oikeasti päätyvänsä haluamaansa majataloon, eikä laskuihin ole lisätty toistaiseksi mitään ylimääräistä, kaupoissa ja ravintoloissa myydään edullisesti alkoholia, paikka on täynnä turisteja (Arambol, jossa olemme täynnä venäläisiä), naiset kulkevat bikineissä, miehet ilman paitaa (siis länsimaalaiset), enemmistö paikallisista on kristittyjä ja sunnuntai pyhäpukuihin kravatteineen sonnistautuneiden asukkaiden kirkkopäivä (on muuten aika veikeä näky koko perhe pyhätamineissa mopon selässä) vain jotain mainitakseni. Siis aika helppo paikka turistille.  

Viikko täällä menee helposti aloillaan, mutta tuskinpa sitten enempää.

Pieti

Kommentit