Tervehdys kaikille tasapuolisesti.


Avaan nyt oman blogini ja astun mukaan ihmeelliseen nettimaailmaan, josta olen hieman tippunut kärryiltä. Mutta nyt alkaa kova kiri. Olen nimennyt blogini "Pietin reissuksi" johtuen yksinkertaisesti siitä, että aikomukseni olisi tehdä vähän reissua. Tarkoitukseni on näiden sivujen välityksellä kertoa kokemuksistani, ajatuksistani matkaltani ja viestiä lähimmille ihmisille kaiken olevan hyvin olettaen että kaikki on hyvin. Tai voin myös viestiä asioiden olevan perseellään, jos ne ovat perseellään.


Matka alkaa huomenna. Suunnitelmiin kuuluu ensin kyläily Saksassa valmentajakaverini Ponttiksen luona, joka asustelee Düsseldorfin lähettyvillä Herthassa. Düsseldorfista jatkan Berliinin, jolle on varattu pari päivää. Sieltä retki jatkuu lennolla kohti Bangkokia, jonne satuin edullisen lennon löytämään. Bangkokista jatkan Jakartaan, josta luultavasti suuntaan kohti Balia. Bali symbolisoi ainakin mielikuvissani lomaa ja rentoutumista, joten se oli aika luonnollinen ensimmäinen päämäärä matkalleni. Indonesiassa / Malesiassa vietän jonkin aikaa, kunnes palaan Bangkokiin vastaan rakasta ystävääni Ailinia, joka on lupautunut tulemaan tervehtimään minua toukokuun lopulla.


Muuten matkakohteet ovat vielä auki. Ajatuksia on paljon; haluaisin nähdä joitain yksittäisiä paikkoja Indonesiassa, Lhasan, Angor Watin, Macchu Picchun, Amazonin, ehkäpä Beijingin olympialaiset.. Kesäksi voisin tulla Suomeen ja jatkaa syksyksi lattareihin tai sitten palaankin häntä koipien välissä takaisin parin viikon jälkeen. Mene ja tiedä. Loppujen lopuksi noilla paikoilla ei ole niin väliä. Ajatus tunnetuista nähtävyyksistä tuntuu lähinnä mukavalta. Enkä voi väittää, etteivätkö aiemmilla reissulla tapaamani kuuluisuudet olisi saaneet ajatuksen hetkeksi pysähtymään ja hengityksen salpaantumaan.


Matkustaminen on aina ollut intohimoni. Olen käyttänyt lähes kaikki työn suomat tauot matkustamiseen. Se ei enää tunnu mielekkäältä. Enimmillään matkojeni kesto on ollut vain pari viikkoa. Turhauttavaa. Eikä edes kovin taloudellista.. Vuoden alussa laskeskelin, että viime aikoina matkabudjettini on ollut viisinumeroinen summa euroja vuosittain. Sillä rahalla viettäisi jo kuukauden jos toisenkin yhtä mittaa maailmalla. Osittain näistäkin syistä johtuen aloin kypsyttelemään ajatusta yhdestä pidemmästä matkasta.


Todellinen syyni lähdölle ei ole minkään yksittäisen paikan näkeminen. Tärkein syy on ihmisyyden – ja samalla itseni – opiskelu. Mitä ympäristö vaikuttaa ihmiseen? Mikä on opittua ja mikä on perittyä? Miten ihminen on muokannut luontoa ja tehnyt historiaa omiin tarpeisiin? Toivon saavani näihin pieniin ja yksinkertaisiin kysymyksiin jotain valaistusta. Samalla varmasti rauhoitan sisintäni, joka ainakin ajoittain on kaivannut uuden tuntemattoman kokemista, vaikka se on pääosin tyynenä pysynytkin. Haluan myös todellista aikaa itselleni. Viimeiset vuodet ovat olleet kovin hektisiä. Moni tärkeä asia, kuten esimerkiksi kirjoittaminen, lukeminen, yhteyden pito tuttuihin ja elämän todellinen pohdiskelu ovat jääneet koirankoppiin. Nyt niillä olisi toivottavasti mahdollisuus pieneen ulkoiluun – näin ainakin nyt kuvittelen. Vuoden päästä ollen viisaampi.


Työnantajani kanssa olen neuvotellut puolentoista vuoden sapatista klausuusilla, että kolmea kuukautta ennen loman loppumista paluuni pitää varmistaa. Työpaikkaani jään kyllä kaipaamaan. Kun aloitin nykyisen työni vajaa kuusi vuotta sitten kaarinalaisessa suunnittelutoimistossa, en arvannut, kuinka tärkeäksi sosiaaliseksi ympäristöksi työpaikkani ja asiakkaamme muodostuisivat. En kyllä silloin arvannut tai osannut edes ajatella sitäkään asiaa, että en koskaan töistäni saisi todellista sisältöä elämääni..


Käytännön järjestelyissä oli paskamainen hoitaminen. Tärkeimpinä ovat olleet rokotukset, vakuutukset, kämpän tyhjennys, kaikki työasiat, postitukset, laskut ja lukuisia pienempiä juttuja, mitä on turha luetella. Siivoojat ovat juuri poistuneet asunnolta ja tomu on laskeutunut. Huomiseksi pitäisi saada kaikki loput tavarat ulos. Liian hyvissä ajoin en ole liikkeellä, mutta se ei ole uutta. Miksi tekemään asioita ennen kuin ne on pakko tehdä?


Tarkoitus olisi myös aktivoida Messenger ja Skype-tunnukset yhteydenpitoa varten. Maailmalla yksin, heh heh. Tänne saa sitten vapaasti laittaa terveisiä ja ehdotuksia matkasuunnitelmasta. Luen kyllä kommentit ennen julkaisua, muuten sivuille saattaisi päätyä esimerkiksi isoTurskan liian vitsikkäitä kommentteja.

ps. Yritän päivittää blogia every now and then..

pps. Yritän opetella tätä kunnolla käyttämään. Jotenkin tänne voi kuitenkin laittaa kommentteja..

Kommentit

Unknown sanoi…
Työhuoneen ikkunasta katseltiin, kun mies ja rinkka suuntasi kohti bussipysäkkiä viimeistä kertaa... tai toiseksi viimeistä, koska hetken päästä sama kaksikko kiiruhti takaisin toimistoa kohti. Auton avain oli jäänyt taskuun ja kännykkä vastaanoton tiskille, mitäs pienistä :) Tutulla tyylillä loppuun asti.

Antoisaa reissua! Kateeksi käy.
pieti sanoi…
Niin no, mitäs sitä tyyliään muuttamaan. Ensisijaisesti tavoitteena on olla hukkaamatta itseäni, sen jälkeen on listalla passi ja luottokortti..